Harvaa viljelijää kiinnostaa pitkälle menevä tilayhteistyö
PTT:n selvityksen mukaan yhteiset viljelykierrot tai maatilojen erilaiset yhteenliittymät ovat harvinaisia. Jalasjärvellä naapurukset Vuorela ja Pentinmäki toteuttava molempia. Matleena Vuorela tervehtii lehmiä Santeri Vuorelan (keltainen takki) ja Sameli Pentinmäen kolatessa rehuja lehmien ulottuville. Jyrki Johannes Tervo Kuva: Viestilehtien arkistoNeljä viidestä maatalousyrittäjästä tekee yhteistyötä toisten tilojen kanssa, mutta toimintamuodot ovat yleensä kevyitä ja vähän resursseja sitovia. Kovin pitkälle menevä yhteistyö ei useimpia kiinnosta.
Tällaisiin tuloksiin päädyttiin Pellervon taloustutkimuksen (PTT) vetämässä laajassa hankkeessa.
Yleisimmin tilojen välillä tehdään koneyhteistyötä, tuotetaan rehua toiselle tai hankitaan yhdessä tuotantopanoksia. Kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä tavallista on myös karjanlannan luovutus ja vastaanotto.
Syvemmät yhteistyömuodot, kuten yhteinen viljelykierto tai erilaiset maatilojen yhteenliittymät, ovat harvinaisia.
Tutkimuksen taustalla on maatalouden nopea rakennekehitys, PTT:n vt. toimitusjohtaja Perttu Pyykkönen kertoo.
Laajentavat kotieläintilat saattavat kaksin- tai kolminkertaistaa eläinmääränsä. Työmäärä seinien sisällä kasvaa, joten kaikkea ei pystytä tekemään itse.
Tehokkaalla tekniikan käytöllä voidaan paikata kasvavaa työvoimatarvetta. Käytännössä perheen oma työpanos loppuu kuitenkin kesken jo selvästi alle sadan lehmän karjakoossa.
Laajeneva tila tarvitsee myös lisää peltoalaa rehuntuotantoon ja lannanlevitykseen. Pellon hankinta sitoo paljon pääomaa, jonka järkevämpi osoite saattaisi olla tilan päätoiminta eli kotieläintuotanto.
"Näitä kuvioita pitäisi jotenkin saada järkevöitettyä", Pyykkönen toteaa.
Yksi ratkaisu voisi olla kotieläintilan ja kasvinviljelytilan tiiviimpi yhteistyö.
Tällaisessa syvemmälle menevässä, pitempiaikaisessa strategisessa yhteistyössä yhdistettäisiin tilojen viljelykierrot. Kasvinviljelytilat toimisivat rehuntuottajina kotieläintiloille ja samalla lannan vastaanottajina.
Yhteistyön ansiosta kotieläintilan ei tarvitse investoida lisäpeltoon. Työssä voidaan keskittyä siihen, mikä parhaiten osataan.
Kasvinviljelytila hyötyy monipuolisemmasta viljelykierrosta ja säästää lannoitekustannuksissa.
Yhteistyö maitotilan kanssa tarjoaa pienehköille kasvinviljelytiloille myös mahdollisuuden lisätyöhön.
Yhteistyössä kasvitilan koneiden käyttö tehostuu, jolloin yksikkökustannukset alenevat.
Hankkeessa tarkasteltiin myös monimutkaisempia tilamalleja, kuten nuorkarjan kasvatuksen ulkoistamista osana kolmen tilan yhteistyötä sekä usean maito- ja kasvitilan sekä biokaasulaitoksen yhteistyömallia.
Hankkeessa kyseltiin sekä viljelijöiltä että maatalousalan opiskelijoilta heidän suhtautumistaan erisyvyisiin yhteistyömuotoihin.
Viljelijöiden asenne yhteistyötä kohtaan on positiivinen ja sen hyödyt tunnistetaan, mutta uudet ja syvälle menevät yhteistyömuodot eivät silti kiinnosta.
Tutkimusraportin mukaan koneiden yhteisomistukseen tai työn vaihtoon perustuvassa yhteistyössä osapuolet voivat kokea saavansa tasapuolisesti hyötyä. Uusien toimintamallien hyödyt eivät ole yhtä helposti todettavia ja tuttuja, ja niiden muotoutuminen jouhevaksi voi viedä aikaa.
"Meillä on aika vahva traditio, että koko tila hoidetaan itse", Pyykkönen toteaa.
Vaikka vanhat toimintamallit hallitsevat, opiskelijoille tehdyn kyselyn tulokset viittaavat asenteiden muuttumiseen.
Agrologi- ja agronomiopiskelijat suhtautuivat uusiin yhteistyömalleihin myönteisesti ja avoimesti.
Pyykkönen uskookin, että maatalouteen syntyy jatkossa uusia yhteistyökuvioita, verkostoja ja erilaista yrittämistä.
Tutkimushankkeessa olivat mukana PTT, Työtehoseura, Helsingin yliopiston taloustieteen laitos sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Lisäksi tehtiin yhteistyötä Helsingin yliopiston maataloustieteen laitoksen Keste-hankkeen kanssa.
Satu Lehtonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
