Länsisuomalainen maatiaislehmä ei ole pahapäinen, vaikka niin luullaan

Yhdeksän kertaa poikinut satatonnari Hulikan Vadelma on yksi Pekka Hokkasen ylpeydenaiheista. Kuva: Petteri Kivimäki

Länsisuomenkarjan lehmiä pidetään usein heikkotuottoisina ja pahapäisinä. Pekka ja Ann-Helena Hokkasen karja todistaa toista.

Hulikan tilalla Kangasniemellä on 50 lypsävää, kaikki "länkkäreitä". Keskituotos on 8 000 kiloa, mutta parhaat lypsävät 13 000 kiloa vuodessa.

Pahapäisyyskään ei täsmää. "Lomittajat eivät näitä ainakaan moiti", Pekka Hokkanen kertoo.

Sisua länkkärillä kyllä riittää, Hokkanen toteaa. "Jos se sairastuu vakavasti, se toipuu todennäköisemmin kuin valtarotujen edustajat. Tarvitaan tahtoa selvitä, ja sitä näillä on."

Tila saa maitokilosta tällä hetkellä kolmisen senttiä laatulisiä, sillä pitoisuudet ovat korkeat: valkuaisprosentti keskimäärin 3,5 ja rasva 4,8.

Lisäksi länsisuomenkarjasta maksetaan alkuperäisrotujen tukea.

Eläinten myynti tuo tilalle mukavan lisätulon.

Hiehona länsisuomalaisen ruokintaan pitää kiinnittää huomiota, sillä osa niistä lihoo helposti, Pekka Hokkanen kertoo.

Rodun kasvurytmi on hänen mukaansa valtarotuja hitaampi.

"Ensikkoina ne lypsävät suhteessa paljon vähemmän kuin valtarodut, mutta tuotos kasvaa poikimisten karttuessa. Esimerkiksi tuorein satatonnarimme Vadelma on poikinut yhdeksän kertaa ja lypsää nyt elämänsä parasta tuotosta."

"Kun nämä eivät hiehona revitä itseään loppuun, ajokilometrit eivät tule täyteen niin äkkiä."

Hulikan suomenkarja on tiettävästi Suomen suurin laatuaan. Ainakaan Hokkanen itse ei tiedä toista samankokoista.

Tilalla on ollut länsisuomenkarjaa aina, Hokkanen kertoo. Hänen isänsä liittyi karjantarkkailuun jo 1964.

Vuosituhannen vaihteessa luovuttiin valtarotujen edustajista ja keskityttiin pelkästään länsisuomenkarjaan.

"Tilallamme on jalostettu rotua jo yli 60 vuotta ja olemme saaneet hyviä tuloksia. Länsisuomenkarja on se juttu, jonka takia lehmiä pidän."

Karjassa on kaikkiaan ollut peräti viisi satatonnaria eli 100 000 kiloa maitoa elinaikanaan lypsänyttä. Niistä kaksi lehmää on elossa edelleen.

"Meidän huippulehmät ovat aina pistäneet alueen valtarotujen edustajia kampoihin ihan heittämällä."

Toki yksilöiden väliset erot ovat suomenkarjassa suuret, Hokkanen toteaa.

Suomenkarjan määrä romahti 1960- ja 70-luvuilla. Syynä oli uusien, paljon paremmiksi miellettyjen rotujen yleistyminen.

Tämän murrosvaiheen eläneet ihmiset eivät vieläkään osaa arvostaa suomenkarjaa, Hokkanen arvioi. "Nuoremmilla ei ole ennakkokäsityksiä, ja he voivat kokeilla, onnistua ja innostua."

15 viime vuoden aikana tilalta on myyty yli sata lehmävasikkaa ja hiehoa. "Aina on löytynyt ostaja."

Suomenkarjaa pitäneet tilat ovat usein pieniä eikä niillä ole välttämättä jatkajaa. Siksi Hokkanen on tyytyväinen siihen, että moneen pihattoon hankitaan nykyään suomenkarjaa muiden rotujen joukkoon.

Testaa, tunnetko nautarodut!