Toivon joululahjaksi ymmärrystä jokaiselle suomalaisesta maasta elantonsa saavalle

Voiko joulupukilta toivoa ihmisille inhimillisyyttä ja järjenkäyttöä?  Kuva: Jouni Porsanger

Joulupukki tulee muuten tänäkin vuonna. Toki aika lailla erilaiseen maailmaan kuin mitä me vielä vuosi sitten tähän aikaan uskoimme. Silloin ehkä saatoimme suurin toivein ajatella, että koronan jälkeen edessä olisi pelkkää valoa. Lopulta edessä ei ollut valosta tietoakaan. Edessä oli sota.

Sota lähellä on tietenkin ikäiselleni sinänsä tuttu asia, mutta jonka ei olisi tarvinnut tulla tutuksi esimerkiksi yhdeksänvuotiaalle veljentyttärelleni. Mutta niin kävi, että hänkin tietää nyt, mikä on sota. Surullisempaa on se, että monen muun lapsen lailla hän ei halua katsoa uutisia, koska ei halua kuulla sodasta eikä varmuudella tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua.

Joten voihan olla, että se joulupukki lopulta tulee monessakin mielessä hyvään kohtaan. Ehkä joulu tänä vuonna on meille monelle se hetki, kun voi ihan virallisesti hetkeksi yrittää päästää arjen takavasemmalle.

Kun tätä tekstiä kirjoitan, olemme juuri valmistautumassa vuoden suurimpaan ostopäivään, Black Fridayhin. Päivään, joka aiheuttaa monenlaisia tuntoja, mutta myös päivään, jota en juuri tällä hetkellä aivan täysin myöskään tuomitsisi.

Inflaation, energian hinnannousun ja sodan puristuksessa meillä monilla on rehellisesti vain viime vuosia vähemmän rahaa käytettävissä. Voi olla hyvinkin tervetullutta, että hintatietoisimmat saavat jonkin tuotteen huokeammalla hankituksi. Vaikkapa sitten joululahjaksi.

Voiko joulupukilta toivoa ihmisille inhimillisyyttä ja järjenkäyttöä? Perjantaina ilmestyneessä Suomalaisessa Maaseudussa kerrotaan Eläinhoitola Kotipesästä. Paikasta, missä annetaan niille kissoille koti, jotka joku on toisen toistaan absurdeimmista syistä hylännyt.

Itseltäni ei heru hetkenkään ymmärrystä ihmiselle, joka heittää vaikkapa kissanpentuja auton ikkunasta maantielle. Toivottavasti yksikään näin toiminut ihminen ei lue tätä kirjoitusta ja jos toisin olisi, kehotan katsomaan peiliin. Katsooko sieltä takaisin ihminen, jota kehtaat katsoa silmiin?

Mitä muuta toivoisin joulupukilta? Toivoisin, että me saisimme pitää neljä vuodenaikaa. Ei pelkästään siksi, että rakastan talvea, hiihtämistä ja lunta, vaan myös siksi, että toivoisin kaikkien tulevienkin sukupolvien saavan rakastua niihin.

Toivon näitä neljää vuodenaikaa myös kotimaisen ruuantuotannon puolesta. On tärkeää, että talvella lumi peittää maat, jotta ne saavat kevään tullen puhjeta täyteen loistoonsa. On sanomattakin selvää, että raikas ja reipas kesäsade säännöllisin väliajoin pitää viljat ja nurmet kasvussa. Elossa sen kaiken, millä on suunnaton merkitys meidän ruokahuollossamme.

Ja saisiko joulupukilta vielä pyytää ymmärrystä kaikille heille, jotka tienaavat eri tavoin elantonsa suomalaisesta maaseudusta. On väärin, että yksikään maanviljelijä joutuu tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että he ovat olemassa tai tekevät työtään.

Ilman heidän työtään ja panoksiaan, uskomattomasta riskien- ja paineensietokyvystä puhumattakaan, meillä olisi muuten huomattavasti tylsempi asettautua muutaman viikon kuluttua joulupöytään. Monelle kun sinne nyt sattuvat erottamattomina osina kuulumaan vaikkapa rosolli, lanttulaatikko, kinkku. Näiden raaka-aineet tulevat suomalaiselta maaseudulta.

Hyvää itsenäisyytemme juhlapäivää ja joulun odotusta.