Ympäristökorvaus kiristää fosforirajoja hyvillä pelloilla
Kuva: Viestilehtien arkistoTalven viljelijäkoulutuksissa on kaivattu tietoa ensi kesänä noudatettavista lannoitteiden käyttömääristä.
Tietoja löytyy sähköisessä muodossa, mutta taulukot on piilotettu nettiin ja monien mutkien taakse.
Kasvikohtaiset tiedot löytyvät maa- ja metsätalousministeriön sivujen kautta lausunnolla olevista asioista.
Hakusanalla ”Luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi ympäristökorvauksesta” pääsee perille. Lannoitetaulukot löytyvät 36-sivuisen asetusluonnoksen lopusta.
Esitykseen sisältyvät lannoitusrajat tuskin enää muuttuvat, maa- ja metsätalousministeriöstä arvioidaan.
Oheisessa taulukossa on tärkeimpien peltoviljelykasvien lannoituskatot.
Typpilannoituksen perustasoihin ei ole tehty olennaisia muutoksia edellisen ohjelmakauden jälkeen, mutta iso ero entiseen on siinä, että maalajiin perustuvan taulukon sijasta nyt katsotaan maan multavuutta.
Suuriin satoihin tähtäävien tilojen kritiikki on otettu huomioon ja satotasokorjaukseen on otettu kaksi lisäluokkaa.
Lohkokohtainen typpikatto voidaan parhaimmillaan ylittää 45–50 kilolla hehtaarilta entisen 35 kilon sijasta, jos jonain edeltäneenä viitenä vuotena lohkolta on saatu esimerkiksi ruista 5 250 kiloa tai muita viljoja 6 250–6 500 kiloa hehtaarilta.
Fosforilannoituksessa tilanne on kaksijakoinen. Viljavuudeltaan huonoilla mailla fosforia voi käyttää jopa enemmän kuin ennen. Vastaavasti peltojen kunnosta ja kalkituksista huolehtineiden fosforin käyttöä suitsitaan entistä tiukemmin.
Kauralle fosforia saa antaa suurin piirtein saman verran kuin tähänkin saakka, mutta vehnän fosforin enimmäismääristä on nipistetty 4–5 kiloa hehtaarilta, kun pellon viljavuusluokka on välttävä tai parempi.
Sokerijuurikkaalle ja perunalle sallitaan taas starttifosforia 5 kiloa hehtaarille, vaikka fosforiluvut olisivat arveluttavan korkeita.
Karjanlannan käyttöön tulee tiukennuksia ja lannan levitysala tarvitaan aiempaa enemmän, jos tilat jatkavat ympäristötuessa.
Karjanlantojen ravinnepitoisuuksien taulukkoarvoja on tarkennettu vuosien aikana kertyneiden lantanäytteiden tulosten perusteella.
Uudet taulukkoarvot löytyvät valtioneuvoston asetuksesta eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta.
Yleistäen voi todeta, että lannan fosforipitoisuus on noussut ja toisaalta liukoisen typen pitoisuudet laskeneet, osin merkittävästikin.
Tarkennuksilla on merkitystä, jos käytetään taulukkoarvoja ravinnemäärien laskemisessa. Moni toimii niin. Toinen tapa on käyttää lannasta otettujen näytteiden analyysituloksia.
Fosforin taulukkoarvoissa on kahdensuuntaista liikettä. Nautojen ja lampaiden kuivikelannan fosforista on nipistetty hieman, kun taas sian, kanan ja broilerin sekä ketun ja minkin lannassa on enemmän fosforia kuin edellisen ohjelmakauden aikana noudatetuissa ohjeissa.
Isompi merkitys on siinä, että lannan fosfori otetaan huomioon kokonaisuudessaan, kun edellisellä ohjelmakaudella fosforista laskettiin mukaan 85 prosenttia.
Laskutavan muutos lisää jokaisella karjatilalla lannanlevitysalan tarvetta yli kuudesosan. Jos ennen levitysalaksi riitti 50 hehtaaria, nyt vaaditaan lähes 59 hehtaaria.
Tiukinta tulee olemaan kanatiloilla. Kanan kuivikelannan fosforin taulukkoarvoa nostettiin 4,4 kilosta 5,6 kiloon kuutiossa.
Yhdessä laskutavan muutoksen kanssa lannan levitysalavaatimus kasvaa lähes 50 prosenttia. Jos ennen riitti 50 hehtaaria, nyt levitysalaa tarvitaan 75 hehtaaria. Minkkitarhoilla käy samoin.
Lisämurhetta tulee siitä, ettei lantaa vastaanottava tila voi enää käyttää lantapoikkeusta, millä on merkitystä pelloilla, joiden viljavuusluokka on tyydyttävä tai hyvä.
Lannan liukoisen typen pitoisuutta on alennettu kaikissa eläinryhmissä ja osin reippaasti. Ketuilla ja minkeillä lannan typpimäärä on pudonnut alle puoleen ja broilereillakin lähes puoleen.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
