Sata vuotta laadukasta kylvösiementä – siementarkastustoiminnan juhlavuosi käynnistyy
Siementarkastus aloitettiin vuonna 1919 turvaamaan siemenen ostajia eli viljelijöitä. Vuosien varrella ovat koetelleet katovuodet, sodat ja muun muassa hukkakaura.
Kylvösiemenen puhtauden tarkistamista 1920-luvulla. Kuva: RuokavirastoSiementarkastus täyttää tänä vuonna sata vuotta.
Valtion siementarkastuslaitos (VSTL) aloitti toimintansa 1. syyskuuta 1919 Tikkurilassa, josta se muutaman vuoden kuluttua muutti Helsinkiin.
Asetuksen mukaan laitos perustettiin ”virallisen siementarkastuksen toimittamiseksi ja tarkastusmenetelmien kehittämiseksi, samoin kuin kylvösiemenkysymyksiä selvittävien tutkimusten toimittamiseksi".
Aiemmin siementarkastuksia oli tehty useassa eri tarkastuslaitoksessa. Siemenkauppa oli jatkuvasti lisääntynyt ja siinä oli ilmennyt vakavia väärinkäytöksiä.
Ostajan aseman turvaaminen johti keskitetyn laitoksen perustamiseen.
"Laadukasta siementä jokaisen viljelijän käyttöön. Tämä tavoite on ollut koko sadan vuoden siementarkastuksen historian ajan ja yhä edelleen tärkein tavoite", kasvintuotannon osaston johtaja Hanna Kortemaa Ruokavirastosta sanoo.
Vuoden 1919 lopussa säädettiin laki siementavaran maahantuonnista ja kaupasta, joka velvoitti siemenkauppiaat antamaan ostajille vakuustodistukset myymiensä siementen laadusta.
Tottumattomuuden vuoksi rikkomuksia oli aluksi runsaasti.
Vuosisadan alusta lähtien kasvinjalostus oli Suomessakin alkanut kehittyä ja uusia lajikkeita tuli viljelyyn.
Talvisotaan asti maanviljely kehittyi Suomessa myönteisesti.
Vuonna 1937 voimaan tulleen siemenkauppalain mukaan kaikki kaupattava siementavara oli tarkistutettava Valtion siementarkastuslaitoksessa.
Sotien aikana siementavaran puhtaus ja itävyys heikkenivät. Kylvösiemenelle asetettuja vähimmäisvaatimuksia lievennettiin sodan aikana. Kuitenkaan siementavara ei heikentynyt niin paljon kuin oli pelätty.
Vuoden 1944 kevätviljasato epäonnistui pahoin ja Ruotsista tuotiin satojatuhansia kiloja kevätvehnän ja ohran siementä.
Helsingin pommitukset jatkosodassa osuivat myös VSTL:n rakennuksiin.
Sotaa seuranneina vuosina siemenviljaa ja erityisesti timotein siementä jouduttiin tuomaan paljon ulkomailta.
Kotimainen tuotanto oli heikentynyt ja 1940-luvun lopun huonot sääolosuhteet jatkoivat tuontia. Sodan aikana tyrehtynyt siemenkaupan valvonta alkoi jälleen vuonna 1947.
1950-luvun lopulla havahduttiin hukkakauran vahingollisuuteen. Vilkas siemenkauppa ja leikkuupuimureiden yleistyminen levittivät rikkakasvia tehokkaasti.
Vuoden 1962 kesä oli epäsuotuisa. Sato epäonnistui pahoin ja siemenkelpoisuus jäi heikoksi. Lisäksi Suomeen tuotiin erittäin runsaasti siementavaraa, joka oli aitoudeltaan osittain ala-arvoista.
Hukkakauran torjunta eteni lainsäädännössä. Vuodesta 1962 lähtien hukkakauraa ei saanut esiintyä tilalla, jolla tuotettiin valiosiementä.
Samana vuonna hukkakauratilanne Suomessa kuitenkin paheni katovuoden seurauksena.
Pitkään valmisteilla ollut siemenkauppalaki astui voimaan vuonna 1975. Uusi laki velvoitti valvomaan siementavaran tuotantoa huomattavasti tehokkaammin kuin aiemmin.
Lain mukaan ”perus- ja valiosiementä sai tuottaa vain valtion siementarkastuslaitoksen tarkastamalta viljelykseltä ja kauppasiementä vain valtion siementarkastuslaitoksen viljelystarkastajaksi hyväksymän henkilön tarkastamalta viljelykseltä".
1976 hukkakauran ilmoittamis- ja torjuntamenettely tuli pakolliseksi. Heti seuraavina vuosina toimenpiteet näkyivät sen selvänä vähenemisenä.
Vuonna 1977 annettiin laki kasvinjalostustoiminnan edistämisestä. Laissa säädettiin pelto- ja nurmikasvien tarkastetusta kylvösiemenestä perittävistä kasvinjalostusmaksuista.
1985 siemenpakkaamoiden luvista tehtiin määräaikaisia ja niiden valvontaa tiukennettiin.
1980-luvulle osui pari katovuotta, jolloin siementuonti oli laajaa.
VSTL liitettiin vuoden 1991 alussa osaksi Maatilahallitusta, mutta jo 1993 perustettiin Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK).
Siementuotantoala notkahti merkittävästi EU:hun liittymisen aikoihin. Vilja- ja nurmikasvien viljelytarkastusten pinta-ala oli vuonna 1988 lähes 84 000 hehtaaria, mutta 1992 vain noin 20 000 hehtaaria.
1997 siemenviljelysten pinta-ala kääntyi kasvuun. 1999 tarkastettua viljelysalaa oli yhteensä yli 42 000 hehtaaria.
Suomi päätti 1990-luvun alussa liittyä Euroopan talousalueen ETA:n jäseneksi, minkä takia siemenkauppalakia ryhdyttiin jälleen uudistamaan.
Lain pohjaksi otettiin Euroopan unionin kylvösiemendirektiivit, joten siitä sorvattiin saman tien EU-yhteensopiva.
Keskeisin muutos aiempaan oli se, että tärkeimpien kasvilajien siementä sai markkinoida vain sertifioituna kylvösiemenenä, jonka aitouden ja laadun varmisti viranomainen.
Vuonna 2000 uudistetussa siemenkauppalaissa merkittävin uudistus oli pakkausluvan palauttaminen takaisin siemenpakkaamojen toiminnan edellytykseksi.
Pelkkä ilmoituskäytäntö oli johtanut siihen, että alalle oli tullut siementukien houkuttelemana toimijoita, joilla ei ollut pakkaamiseen tarvittavia laitteita, henkilökuntaa eikä ammattitaitoa.
Siementarkastus koki historiansa kolmannen organisaatiomuutoksen, kun KTTK:sta tuli osa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraa toukokuussa 2006.
Vuoden 2019 alusta siementarkastus on osa uutta Ruokavirastoa ja voimaan on tulossa jälleen uusi siemenlaki.
Tekstin historiatiedot perustuvat vuonna 2009 julkaistuun historiikkiin Siementarkastuksen 90 vuotta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
