Maatilalla on aina varauduttava myös pahimpaan – kuolemaan

Reetta Siira ja hänen äitinsä Tiina Yli-Hukkala-Siira jatkavat tilan pyörittämistä Heikki Siiran kuoleman jälkeen. Heikki Siira piti tilan paperit huolellisesti järjestyksessä, mikä helpotti tilan jatkamista hänen kuolemansa jälkeen. 

"Muista huolehtia salaojituksesta."

Ne olivat käytännössä viimeiset "järjelliset" sanat, jotka loppukesästä 2016 pitkällisen sairauden murtamana menehtynyt viljelijä Heikki Siira lausui puolisolleen Tiina Yli-Hukkala-Siiralle.

Pariskunta oli ehtinyt viljellä Heikin kotitilaa Tyrnävällä yli kymmenen vuotta yhdessä.

Viljely oli ollut isännälle äärimmäisen tärkeä asia. Hän olikin huolehtinut tilan töistä ja paperiasioista säntillisesti ja tarkasti, Tiina Yli-Hukkala-Siira kertoo vuotta myöhemmin.

Niin tarkasti, että kun Yli-Hukkala-Siira puolisonsa kuoleman jälkeen kävi läpi tilan papereita, hän löysi miehensä hänelle laatiman ohjeen tilan asioiden hoitamisesta.

"Kansiossa oli ohjeet, joihin hän oli kirjannut kuukausi kuukaudelta kaiken, mitä pitää milloinkin hoitaa ja kehen tarvittaessa olla yhteydessä."

Yli-Hukkala-Siiralle tilan jatkaminen miehen kuoleman jälkeen oli itsestään selvä asia. Koko viime kasvukauden hän ja pariskunnan 16- ja 17-vuotiaat tyttäret ahkeroivat tilan töissä.

Myös Heikki Siiran viimeisenä huolena ollut salaojitus hoidettiin.

Käytännössä tilan hoidosta vastaa nyt Tiina Yli-Hukkala-Siira ja Heikki Siiran perikunta eli kansanomaisemmin kuolinpesä, johon kuuluvat ja perheen tyttäret.

Sen lisäksi, että Heikki Siira jätti puolisolleen tarkat ohjeet tilan asioiden hoitamiseen, Tiina Yli-Hukkala-Siira on saanut apua myös viranomaisilta ja maatalousneuvojilta.

Veroasioiden hoitoa varten Verohallinnon neuvontapuhelimessa neuvottiin tekemään kuolinpesälle Katso-tunnisteet veroasiointia varten. Niiden avulla Yli-Hukkala valtuutti paikkakunnalla toimivat yritykset hoitamaan kuolinpesän verotuksen ja tukihakemukset.

Verotuksen hoitaa paikallinen tilitoimisto, viljelysuunnitelmat ja tukihakemukset paikallinen yritys Maasyke.

Osaavasta ammattilaisesta on ollut asioiden hoidossa suuri apu, Yli-Hukkala-Siira kiittelee.

Tiina Yli-Hukkala-Siiralla oli leskeksi jäätyään voimia ja tahtoa hoitaa tilan asioita.

Aina näin ei ole, pohtii Maaseutuvirasto Mavin lakimies Kirsi-Maria Heinonen.

"Viljelijän kuolema on aina raskas asia ja siinä yhteydessä viralliset asiakirjat saattavat helposti unohtua. Kun myöhemmin huomataan, että jotain on jäänyt tekemättä tai palauttamatta, vedotaan viljelijän kuoleman aiheuttamaan ylivoimaiseen esteeseen."

"Ylivoimainen este tarkoittaa sitä, että voit säilyttää oikeutesi tukeen kokonaan tai osittain, jos et ole voinut toimittaa hakemustasi tai muuten täyttää velvollisuuksiasi ylivoimaisen esteen vuoksi", Heinonen kertoo.

Maataloustuissa ylivoimaiseen esteeseen vetoamisessa on kuitenkin tietyt aikarajat, jotka on säädetty EU-tason säädöksissä.

Sen vuoksi vetoamista ylivoimaiseen esteeseen ei välttämättä enää voida hyväksyä, vaikka tiedetään tilan olleen kuolemantapauksen jälkeen varmasti kriisissä.

Heinonen korostaa, että varmimmin asiat hoituvat, kun tilan ja kuolinpesän säännöt ovat selvät ja kaikkien oikeudet ja velvollisuudet otetaan huomioon.

Siksi vaikeassakin tilanteessa on tärkeää käydä läpi, mitä tilan asioiden hoito vaatii. Tällaisia ovat esimerkiksi se, mitkä asiakirjat vaativat kaikkien kuolinpesän osallisten allekirjoitukset ja missä riittää valtakirja.

"Ensisijaisen viljelijän valtuuttaminen viljelijätukiasiointiin on hyvä ja toimiva käytäntö. Silloin yksi henkilö pystyy hoitamaan valtaosan tukiasioista", Heinonen neuvoo.

Tästäkin on kuitenkin poikkeuksensa.

"Valtuutus ei ulotu esimerkiksi tukioikeuksien siirtämiseen, mikä saattaa helposti unohtua."