Muovia käytetään esimerkiksi mansikan ja vadelman juurella katteena. Kuva: Saara Lavi
Tutkijat yllättyivät: Biohajoavat maatalousmuovit ovat tavanomaisia ongelmallisempia
Vanhojen katemuovien isoja paloja löytyi maaperästä vain vähän.
Ruutiaisen puutarhalla Kiteellä käytetään edelleen tavanomaisia mansikan katemuoveja, sillä ne toimivat biohajoavia paremmin ja ovat helposti kerättävissä pois pellolta, kertoo Elli Ruutiainen. Kuva: Saara LaviMaatalousmaahan kertyy mikromuovia viljelyssä käytetyistä katemateriaaleista. Eniten ongelmia aiheuttavat vanhat katemuovit sekä hitaasti hajoavat, biohajoaviksi luokitellut muovit.
Biohajoaviksi luokiteltujen muovien kappaleet hajosivat viileässä peltomaassa hyvin hitaasti, ilmeni Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vetämässä MicrAgri-tutkimushankkeessa.
Yli kahden millimetrin kokoisia muoveja löytyi tutkimuksessa eniten kohteilta, joissa oli käytetty monivuotista biohajoavaa kalvoa.
”Maatalousmaan muovikuorman vähentämiseksi biohajoaville muoveille tulisikin kehittää uudet, Suomen pohjoisiin olosuhteisiin sopivat hajoamisvaatimukset”, hankkeen tiedotteessa todetaan.
”Oli yllättävää, miten pitkän ajan jälkeen biohajoavia muoveja löytyi myös lämpimissä tutkimusolosuhteissa”, Syken erikoistutkija Salla Selonen kertoo.
Kylmässä hajoamisen merkkejä ei ollut juurikaan ja lämpimässäkin hajoamisen merkit olivat vähäisiä 21 kuukautta kestäneen kokeen aikana. Hajoaminen pohjoisissa olosuhteissa on siis hidasta.
”Suomen ympäristöolosuhteet tulisi huomioida sekä biohajoavien materiaalien kehityksessä että hajoavuuskriteereissä”, Syken tiedotteessa todetaan.
Biohajoavien muovien käyttöön on olemassa sertifikaatteja, mutta Suomessa niitä ei toistaiseksi ole käytössä. Tutkimuksen perusteella maaperän muovikuormituksen vähentämiseksi tarvitaan sääntelyä, valvontaa ja tutkimustietoa.
Tutkijat kaipaavat esimerkiksi pakollisia tuotemerkintöjä ja valvontaa biohajoavien katemuovien hajoamisesta maaperässä.
”Olennaista on etsiä vaihtoehtoja ja kehittää sekä materiaaleja että käyttömenetelmiä”, Selonen toteaa.
Lisäksi maatalousmuovijätteen lajittelua ja keruuta Suomessa olisi tarpeen tehostaa.
Katekalvoa pellolla. Kuva: Salla SelonenMaanäytteitä otettiin Syken tutkimuksessa pelloilta, joissa oli käytetty erilaisia katemuoveja ja -kankaita.
Näytteistä analysoitiin isokokoiset muovit ja osasta näytteitä mikromuovit. Isokokoisia muoveja kerättiin myös maan pinnalta. Näin selvitettiin, onko materiaaleista irronnut maaperään muovinpalasia tai -hiukkasia.
Mikromuoveja löytyi eniten kohteilta, joissa oli käytetty auringonvalon vaikutuksesta pilkkoutuvaa oksohajoavaa kalvoa. Näiden tuominen markkinoille on nykyisin kielletty EU-alueella.
Polyeteeni-mansikkamuovien käyttöalueilta löytyi myös runsaasti mikromuoveja, mutta suuria muovinkappaleita vain vähän.
Tämä voi kertoa viljelijöiden aktiivisuudesta suurien muovinkappaleiden keräämisessä tai mikro- ja makromuovien erilaisesta syntymekanismista, tutkija arvioi.
Hän kiittelee tutkimukseen osallistuneita viljelijöitä aktiivisuudesta. ”Aihe selvästi kiinnosti heitä.”
Viljelijöille tehtyyn kyselyyn saatiin yli 300 vastausta, joiden joukosta nousi selvästi esiin muun muassa toive materiaalien ja menetelmien kehittämiseen.
Perinteisestä polyeteeni-katekalvosta jauhettujen mikromuovien vaikutukset olivat laboratoriokokeiden perusteella maaperässä vähäisiä.
Biohajoavaksi luokitellusta muovista jauhetut mikromuovit ja selluloosa sen sijaan lisäsivät korkeilla pitoisuuksilla maan liukoisen hiilen määrää, mikä todennäköisesti johti muutoksiin maaperän typenkierrossa. Biohajoava muovi muutti myös maaperän mikrobistoa sekä vaikutti kasveihin ja lieroihin.
Tutkimus maatalousmuoveihin liittyen jatkuu parhaillaan muun muassa Papillons-hankkeessa, jossa pureudutaan maatalousmaan mikromuovikuormitukseen Euroopan tasolla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
