Kerääjäkasvina voidaan kylvää muun muassa apilaa, joka sitoo typpeä paitsi maasta myös ilmasta. Kuva: Markku Vuorikari
Teho yllätti tutkijatkin: Kerääjäkasvien viljely sitoo hiiltä peltoon odotettua tehokkaammin
Kerääjäkasvit ovat vielä tehokkaampi hiilensitoja kuin moni muu ympäristökorvauksen toimenpide.
Kuva: Jukka PasonenKerääjäkasvien merkitys hiilensitojina on viime aikoina korostunut, sanoo tutkija Hannu Känkänen Luonnonvarakeskus Lukesta.
”Päästövähennys on yllättävän suuri.”
Känkänen viittaa Luken tutkimusprofessori Kristiina Reginan laatimaan selvitykseen ympäristökorvauksen toimien vaikutuksesta hiilivarastoihin vuonna 2015. Sen mukaan kerääjäkasvit vähensivät vuoden aikana peltohehtaarin hiilipäästöjä 295 hiilidioksidiekvivalenttitonnilla.
Määrä on huomattavasti suurempi kuin useilla muilla ympäristökorvauksen toimenpiteillä. Turvemaiden monivuotisilla nurmilla vastaava vähennys oli vajaat 100 ja ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrätyksellä 12,5 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.
Valumavesien hallinnassa päästiin noin 14 hiilidioksidiekvivalenttitonniin.
Hiilidioksidiekvivalentti on suure, joka kuvaa ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta.
Vuodesta 2015 kerääjäkasviala on puolittunut. Tekeillä on arvioita, mikä vaikutus puolittumisella on, hankejohtajana toimiva Känkänen kertoo.
Hiilensidonnan lisäksi kerääjäkasvit sitovat varsinaiselta viljelyskasvilta käyttämättä jääneitä ravinteita estäen niiden valumista vesistöihin.
Kerääjäkasvin juuristo ja maanpäällinen kasvusto lisäävät maan biomassaa ja parantavat mururakennetta. Apiloiden arvoa aluskasvina lisää niiden kyky sitoa maahan typpeä.
Lisäksi kerääjäkasvit kohentavat pellon kantavuutta ja varjostavat rikkakasveja.
Parhaan hyödyn kerääjäkasveista saa, kun viljelijä miettii omia tavoitteitaan, Känkänen suosittelee.
Tavoite voi olla maan kasvukunnon parantaminen, typen kerääminen talteen, ravinteiden kierrättäminen, ympäristön varjelu tai kaikki nämä samalla kertaa.
”Kerääjäkasvit kannattaa sovittaa osaksi viljelykiertoa: aluskasvi valitaan pääkasvin mukaan, kylvöt tehdään tarkasti ja pääkasvia viljellään hyvin.”
”Kerääjäkasvien käyttö vähentää pääkasville sopivien torjunta-aineiden valikoimaa, mutta sopivia aineita löytyy aina”, Känkänen vakuuttaa.
Kasvusto voi olla kerääjäkasvien takia kosteaa ja pää- ja aluskasveilla esiintyy samoja tauteja. Toisaalta aluskasvi voi estää tautien leviämistä ja hyvinvoiva pieneliöstö vähentää tautien vaikutusta.
Kerääjäkasvit saattavat myös hidastaa puintia ja pääkasvin kuivumista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
