Simossa poro-ongelmat ratkotaan puhumalla
Antti Jäärni ajattelee, että poromiehet ovatosa yhteiskuntaa siinä kuin maanviljelijätkin. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoPoromiehet ja maanviljelijät
puhuivat aivan eri asioista ja olivat eri porukoissa, vaikka asuivat
samoilla kylillä.
SIMO (MT)
”Puhumalla ja neuvottelemalla asiat ratkeavat. Eivät nyrkkiä heiluttamalla”, sanoo maitotilallinen Antti Jäärni Simosta.
”Kun arvostetaan vastapuolta ja yritetään ymmärtää hänenkin näkemyksiään, ratkaisut yleensä löytyvät.”
Myös poronhoidon ja maanviljelyksen törmäyskohdista on mahdollista päästä läpi ilman naapurisovun rikkoutumista.
”Mutta työtä se vaatii ja joustoa molemmilta puolilta”, Jäärni toteaa. Hän itse tarttui poropulmiin nelisen vuotta sitten, kun tuli valituksi porovahinkoja arvioivaan lautakuntaan.
Lautakunnalle järjestettiin koulutusta, ja siellä Jäärnille kävi aika pian selväksi, että ”porukassa oli jako kahteen”. Poromiehet ja maanviljelijät puhuivat aivan eri asioista ja olivat eri porukoissa, vaikka asuivat samoilla kylillä.
Se ei ollut Jäärnin mielestä hyvä asia.
”Menin paliskunnan syyskokoukseen ja sain kertoa siellä omia näkemyksiäni. Vastaanotto oli hyvä. Asioita käytiin läpi sopuisassa hengessä.
Keskustelu avartaa. Siihenkin saa varautua, että vastapuoli tietää asioita, joita ei itse ole huomannutkaan.”
Jäärni sanoo, että porot ja maatalous sopivat samoille kylille, mutta ongelmia saattaa tulla niin kuin muussakin toiminnassa. Simossa ongelmia oli ennen muuta ”joulupukin poroista”, jotka olivat tottuneet ihmisiin.
Ne hakeutuivat helposti pihapiireihin, tallasivat puutarhaistutuksia ja kaivoivat peltoja. Kaivu aiheutti pahimmillaan timotein juurien paleltumista ja laajojakin talvituhoja, jos maa pääsi jäätymään tallatuilla alueilla.
”Kun muutama paukkapää hirvas asettui pihapiiriin, se sai pian kavereita ja pihalla saattoi olla neljäkymmentäkin poroa.”
Häiriötähän siitä tuli. Koirat haukkuivat pitkin yötä, ja porot jättivät jälkiään talon nurkille.
”Kun poro kusee portaille, kyllähän se asukkaita koettelee.”
Apua ei ollut siitäkään, että poromiehet kävivät pyydettäessä häätämässä porot pois. Ne tulivat aina heti takaisin.
Kun ongelmaan tartuttiin toden teolla, pahimmin asutuksen tuntumassa viihtyneet porot pantiin teuraiksi. Isosydänmaan paliskunnan poroisäntä Hannu Krupula sanoo, että häiriköintiin taipuvaisia poroja oli karsittu aikaisemminkin, mutta nyt se on asetettu vielä tärkeämmäksi valinnan perusteeksi.
”Häiriköt karsitaan pois teurastuksissa sitä mukaa kuin niitä löytyy.”
Jäärnillä on Simon Jokikylässä 70 lypsävää ja liki sata hehtaaria peltoa sekä muutamia satoja hehtaareja metsää. Uusi pihattonavetta rakennettiin vuonna 2003. Sen jälkeen on uusittu koneet. Talo on korjattu muutama vuosi sitten, ja pihassa seisoo myös uusi konehalli.
Ajatus on, että tila siirtyy aikanaan pojalle.
Kylän kymmenistä maatiloista on kuitenkin jäljellä enää alle kymmenen. Porotiloja lähistöllä on muutamia.
Isosydänmaan paliskunnassa on poromiehiä on kaikkiaan noin 70, enemmistö osa-aikaisia.
”Meitä on täällä niin vähän, ettei meidän kannata ruveta keskenämme tappelemaan”, Jäärni ja Krupula toteavat.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
