Lukijalta: "Hömppäheinä on viisaan viljelijän valinta – hän laskee, missä keskittyä myyntikasvien tuotantoon"
Pellon tuotantokyvystä kannattaa pitää huolta ja viljelysuunnitelmat tehdä tarkkaan, ProAgrian palveluryhmäpäällikkö huomauttaa.
Apila on yksi typensitojakasveista. Kuva: Saara OlkkonenPalveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen ProAgria-keskusten liitosta ottaa yliökirjoituksessaan kantaa "hömppäheiniksi" kutsuttujen maanparannuskasvien viljelyyn.
"Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän luonnonhoitopeltonurmet, viherlannoitusnurmet, monimuotoisuuspellot ja suojavyöhykkeet on ristitty usein tämänkin lehden palstoilla hömppäheiniksi. Tämä kutsumanimi on mielletty niin, että kyseisiä pellonkäyttömuotoja viljellään vain niiden saamien korvausten vuoksi, eikä niistä ole muuta hyötyä", Peltonen kirjoittaa.
"Kyseiset pellonkäytön vaihtoehdot antavat kuitenkin viljelijälle suuria mahdollisuuksia järkevöittää viljelykiertoja pellon kasvukunnon mukaan, tehdä maan rakenteen ja vesitalouden parannustoimenpiteitä, tai ylipäätään ylläpitää maan sadontuottokykyä."
Kasvit kannattaakin hyödyntää viljelyssä tarkkaan.
"Yksipuolinen viljoihin, ja vieläpä kevätviljoihin keskittyvä viljely sisältää tämän hetken hinta- ja kustannusmaailmassa suuria riskejä. Valtakunnan keskisadoilla, 3 300–3 900 kiloa hehtaarilta, viljely on selvästi tappiollista", Peltonen muistuttaa.
"Tänä vuonna viljan viljelyn tulos menee tappion puolelle jo neljättä vuotta peräkkäin. Viljasatojen pitäisi olla 5 000–6 000 kiloa hehtaarilta, jotta viljely näillä hinta- ja kustannussuhteilla saadaan kannattavaksi."
Samalla kasvilla vuosikaudet olleet peltolohkot kaipaavat uudistamista. Nurmivuodet mahdollistavat lohkon lepäämisen ja voimistumisen ja samalla sen ojitusta voidaan kunnostaa.
"Peltojen peruskunnostuksen merkitys on kasvanut viime vuosina sään ääri-ilmiöiden yleistyessä. Pellon vesitalouden ja ojituksen täytyy toimia, jotta isot, kertaluontoiset sademäärät eivät aiheuta ongelmia. Myös maan huokosrakenteen tulee olla kunnossa, jotta vesi imeytyy, ja toisaalta, jotta vettä on käytettävissä kuivina jaksoina", Peltonen painottaa.
"Peltojen kasvukunnon kohentamista tarvitaan välttämättä myös satotasojen nostamiseen. On tärkeää tunnistaa omien peltolohkojen ominaisuudet ja sadontuottokyky, ja suunnitella sen jälkeen oikeat kasvit ja toimenpiteet oikeille lohkoille. Jo viljelyn keskittämisellä hyväkuntoisille peltolohkoille saadaan satotasoja nostettua ja viljelyn tuottoa parannettua."
Myös syyskylvön mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon suunnittelussa.
"Viljelykierron paremman suunnitelmallisuuden ja toteuttamisen kannalta on myös tärkeää huomioida, että luonnonhoitopelto- ja viherlannoitusnurmet mahdollistavat varmemmin syyskylvöisten kasvien kylvön", Peltonen kirjoittaa.
"Varjoisat, metsän reunustamat pienet lohkot, jotka eivät ole kunnolla tuottavia, kannattaa jättää reserviin nurmipeitteisiksi tai suunnata riistapelloiksi. Niidenkin kasvivalikoimassa on maata parantavia vaihtoehtoja, jolloin ne voidaan hyödyntää maan kunnostukseen, mutta mikä tärkeintä, samalla varmistetaan lohkojen pysyminen viljelykäytössä tulevia aikoja ja muuttuvia tilanteita ajatellen."
"Hömppäheiniä voisikin sanoa viisaan viljelijän valinnaksi. Ne ovat erityisesti siinä mielessä viisaan viljelijän valinta, että hän on laskenut, millä lohkoilla kannattaa keskittyä myyntikasvien tuotantoon", Peltonen painottaa.
"Ja toisaalta, millä lohkoilla ei kannata väkisin ja tappiolla viljellä tuotantokasveja, vaan ne on järkevämpi kohdentaa tässä markkinahintatilanteessa kunnostuksen alle monivuotisten nurmiheinien tai maata parantavien syväjuuristen kasvien avulla."
Lue lisää:
"Todella järjetöntä hommaa", tuottaja lyttää luomunurmen tuet
Hömppäheinällä pienenkin tilan saa kannattavaksi
Suomen suurimman tilan isäntä keskittyy tuottavaan viljelyyn, ei "hömppäheinien" tuottamiseen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
