Suku selätti noituussyytteet ja nälkävuodet – Janne Mikkelä on jo 17. isäntä Uutelan tilalla

Miia ja Janne Mikkelä järjestivät tilalla juhlat sen kunniaksi, että Uutela on ollut saman suvun hallussa 480 vuotta. Samalla pariskunnalle tulee pian täyteen 25 vuotta tilan pitoa. Kuva: MARJA SEPPALA

Miia Mikkelä kokosi tilan ja lähiseudun vaiheet aikajanalle, joka havainnollistaa yhden isäntäparin aikajaksoa pitkässä ketjussa. Kuva: MARJA SEPPALA

Uutelan tilalla Kouvolan Ummeljoella on viljelty maata saman suvun voimin jo 480 vuotta. Historia voi olla pidempikin, mutta vuoteen 1539 asti se pystytään virallisesti todentamaan.

Päivittäisessä arjessa sukupolvien ketju ei juuri näy, eikä se vaikuttanut päätökseen, kun nykyinen isäntä Janne Mikkelä päätti ryhtyä tilaa viljelemään. Vuosi oli 1995, ja samana päivänä Suomi liittyi Euroopan unioniin.

Janne oli 25-vuotias ja vaimo Miia vielä nuorempi. Hän muutti tilalle kaupungista. "Anoppi tutustutti minut lehmiin", Miia Mikkelä kertoo lämpimästi.

Ajatus satoja vuosia sitten samoilla mailla ahkeroineista esi-isistä nousee mieleen ajoittain, mutta ei ole vielä tuntunut rasitteelta. Päinvastoin oikeastaan. Tänä vuonna historiaa on mietitty erityisen paljon, sillä tilan merkitsemisestä virallisiin asiakirjoihin tuli kuluneeksi 480 vuotta.

Juhlavuoden kunniaksi Mikkelät päättivät päivittää edellisen sukupolven hankkiman sukutilakunniakirjan. Samalla heille tulee täyteen 25 vuotta tilan pitoa, joten oli hyvä syy järjestää juhlat kyläläisille, sukulaisille ja yhteistyökumppaneille.

Juhlaa varten pariskunta kokosi aikajanalle tilan isännät ja emännät, sekä Suomen ja lähiseudun merkittäviä tapahtumia. Siinä näkyvät nälkävuodet, sodat ja vallan vaihdokset. Tiettävästi Uutelan tilan historia on pidempi kuin muiden lähiseudun toimivien maatilojen. Myös Kymijoen varressa sijaitseva Anjalan kartano ilmestyy verokirjoihin vasta myöhemmin.

"Aikajana panee asioita mittasuhteeseen. Oma sukupolvi on pieni jakso kokonaisuudessa", Mikkelät pohtivat.

Mikkelöiden maatila ja koti sijaitsevat aivan entisen Anjalankosken taajaman tuntumassa, keskellä Ummeljoen kylää. Sijainti herättää monesti ihmetystä: miksi maatila keskellä kylää? Selitys löytyy pitkästä historiasta, tila on ollut paikallaan jo paljon ennen muuta asutusta.

Ensimmäinen merkintä Uutelasta löytyy vuodelta 1539, jolloin Ruotsi on vaatinut Ummeljoen neljää kantatilaa hopeaverolle. Uutela on näistä tila numero kolme. "Vain 50 vuotta sitä ennen on löydetty Amerikka", Mikkelät pohtivat.

Vuonna 1539 Suomi ja Ummeljoki olivat Ruotsin vallan alla. Ruotsin ja Venäjän välinen raja kulki Kymijoessa vuodesta 1743 vuoteen 1809. Tuolloin alue oli vilkasta rajaseutua.

"Yhä jotkut saattavat puhua Ruotsin ja Venäjän puolesta."

Yksi sukutilajuhlaan tuoduista lahjoista oli iso jakoavain, jolla on korjattu tilan koneet jo kolmen sukupolven ajan. Kuva: MARJA SEPPALA

Uutelan tilalla vajaaseen 500 vuoteen sopii 17 sukupolvea. "Siihen mahtuu monta kohtaa, jossa jokin olisi voinut mennä vikaan. He ovat selvinneet muun muassa nälkävuosista. Välillä sitä miettii, onko elämä nyt vaikeaa, vai onko se ollut vaikeaa ennen", Janne Mikkelä toteaa.

Varhaisimmilta vuosilta historiankirjoista löytyy vain tilaa jatkaneen nimi, puolisojen nimet tulevat mukaan 1700-luvulla. Tyttärelle Uutela on siirtynyt ensimmäisen kerran vuonna 1748.

Tila tunnettiin pitkään nimellä Lagman tai Laaman, Uutelaksi nimi on vaihtunut vuonna 1912. "En tiedä miksi", Janne Mikkelä myöntää.

Hänen haaveensa on, että tilan 500-vuotisjuhlaan mennessä tehtäisiin myös laajempi sukututkimus tilan historian rinnalle. Sieltä saattaisi nousta esiin muitakin mielenkiintoisia kohtaloita, kuin jo tiedossa oleva 1630-luvulla isännäksi tulleen Esko Nuutinpojan noituussyyte.

"Hänen uskottiin aiheuttaneen noituudella kirkkoherran kuoleman, mutta hän välttyi tuomiolta vannomalla puhdistusvalan ja hankkimalla 12 talollista takuumiehiksi", Mikkelä kertoo.

Nykyisin Uutelan tilalla on 30 lehmän lypsykarja ja 130 hehtaaria peltoa. 1990-luvun lopulla rakennettu kylmäpihatto on suunniteltu niin, että työt navetassa hoituvat yksin. Miia työskentelee keskussairaalassa toimintaterapeuttina. Nykyisen isäntäparin aikana tilan peltoala on kolminkertaistunut.

Maatilan töiden lisäksi Janne urakoi lumitöitä lähialueella. Hänen arkeaan tilalla helpottaa yhteistyö pikkuserkun kanssa, joka on myös maidontuottaja. Lisäksi Jannen isä on ollut aiemmin usein apuna.

Perheen aikuiset lapset Sanni ja Juho ovat muuttaneet kotoa opiskelemaan ja töihin. Tilan tulevaisuutta ei ole vielä juuri suunniteltu pidemmälle. Vaikka historia on pitkä, eivät vanhemmat halua painostaa seuraavaa sukupolvea.

"Lapset saavat itse valita, mitä tekevät", Janne sanoo. "Paikka on heille molemmille kyllä tärkeä", Miia lisää.

Sukutilakunniakirjan myöntää ProAgria. Kuva: MARJA SEPPALA

Selvältä näyttää, että karjanpito päättyy nykyiseen sukupolveen, sillä kotieläintuotannon laajentaminen kylän keskellä on melko mahdotonta.

"Meille on jo nykyisestä navetastakin todettu, että maalaismaisema olisi kaunis ilman sitä", Mikkelät kertovat hieman huvittuneina.

Pariskunta uskoo, että suomalaisella maataloudella on tulevaisuus jatkossakin.

"Ihmisten pitää syödä joka päivä. Toivon, että ruuan tuottajien työn arvostus paranisi", Miia toteaa.