Ei tullut nautapalatsia, vaan monen sivuelinkeinon verkosto

Sirkkelisahaus tuo osan tilan tuloista. Sahauksesta jääneet pinnat haketetaan. Kuva: Kari Salonen

Nämä lankut menevät uusien omakotitalojen lattioiksi lähellä toimivan puusepänliike Tuulipuun kautta. Kuva: Kari Salonen

Kun Heikki Jonkka vuonna 2004 siirtyi punkalaitumelaisen sukutilan ohjaksiin, vaihtoehtoina oli joko laajentaa tilalla harjoitettua naudanlihan tuotantoa tai suunnata uusille urille.

"Ei tullut nautapalatsia", Jonkka toteaa. Sen sijaan keskityttiin kasvintuotantoon ja uusiin sivuelinkeinoihin.

Peltoalaa on lisätty pääasiassa vuokraamalla. Omia hehtaareita on nyt 60 ja vuokramaita noin 80.

Kun eläimet lähtivät, Jonkka aloitti maatalouskoneurakoinnin. Sen merkitys tilalla on koko ajan kasvanut.

Vuonna 2010 aloitettiin sirkkelisahaustoiminta. Oman 97 hehtaarin metsän puuta menee nyt esimerkiksi uusien omakotitalojen lattioiksi lähellä toimivan puusepänliike Tuulipuun kautta.

Sahan rinnalle syntyi luonnostaan lämpöyrittäjyys. Jonkka toimittaa haketta muutamaan lämpökeskukseen. Sitä riittäisi nykyistä useammallekin asiakkaalle.

Kun sahan hallia rakennettiin, naapurin kanssa tehtiin samalla kakkostien varteen pari muutakin hallia, joita nyt vuokrataan muille.

Tilan uusin aluevaltaus on kiinteistönhoito.

"Punkalaitumen vanhustenkotiyhdistyksen vakituinen talonmies jäi eläkkeelle, ja he päättivät ostaa palvelun minulta. Ensimmäinen vuoden pesti on takana ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä", Jonkka kertoo.

Työhön kuuluvat yhdeksän rivitalon lumityöt, hiekoitus, ruohonleikkuu sekä normaalit kiinteistönhoitotoimet, kuten pienten vikojen korjaus. Isommat remontit yhdistys teettää kunkin alan ammattilaisilla.

Heikki Jonkka ei ole tilan ainoa yrittäjä. Hänen vaimollaan Laura Jonkalla on tilalla yritys, joka myy työvaatteita sekä tekee painatuksia, brodeerauksia ja teippauksia.

Tilan liikevaihdosta noin puolet tulee tällä hetkellä maataloudesta ja toinen puoli muusta toiminnasta, Jonkka laskee. "Mutta tuotto taitaa nyt kertyä ihan muusta kuin pelloilta."

Viljan hinta on niin heikko, että Jonkka aikoo suuntautua entistä enemmän vaihtoehtoisiin kasveihin. Kuituhamppualaa kasvatetaan ja sen rinnalle suunnitellaan öljyhamppua ja -pellavaa.

Laskelmia luomuun siirtymisestä on tehty. "Mutta se on pitkän harkinnan paikka, kun on aina tottunut pyrkimään mahdollisimman hyviin satoihin."

Heikki Jonkka uskoo yhteistyön voimaan. Hän on mukana muun muassa biokaasulaitosta rakentavassa Punkalaitumen bioenergiahankkeessa, lannoitteita maahan tuovassa Agroy Oy:ssä sekä viljakauppaa harjoittavassa Scandinavian Grain Companyssä.

"Kun tilat kilpailevat verisesti vuokramaista, yhdessä tekemisen kulttuuria syntyy valitettavan vähän", hän sanoo,

"Moni yrittää tehdä kaiken itse, ja kun ei sitä kautta löydy kannattavuutta, lähdetään muihin töihin. Ei mietitä, olisiko parempaan kannattavuuteen mahdollisuuksia yhteistyön kautta."

Esimerkiksi yhteishankinnat auttavat laskemaan tuotantokustannuksia, Jonkka toteaa. Samoin toimii oikein mietitty urakointipalvelujen käyttö.

"Kallista traktoria ei kannata ostaa, jos sille on käyttöä vain muutama viikko vuodessa. Urakoija tekee työn paremmilla ja tehokkaammilla koneilla."

Hänen mielestään tilalla kannattaa keskittyä siihen, mistä raha tulee ja ulkoistaa se, mihin ei ole kalustoa eikä aikaa.

Pariskunnan työmäärä kuulostaa hengästyttävältä. Se ei isännästä näy: nelivuotias Leevi saa haastattelun lomassa jokaiseen kysymykseensä tarkan ja rauhallisen vastauksen.

Perheen kuopus on kolmivuotias Vilja. Isot pojat, 10-vuotias Eetu ja 8-vuotias Miro, käyvät koulua kymmenen kilometrin päässä Punkalaitumen keskustassa.