Holstein-lehmien perimän haitallisten geenien kartoitus pelastaisi monta vasikkaa

Holstein-rodun perimässä on haitallisia haplotyyppejä useita, mutta ne ovat harvinaisempia kuin muilla roduilla. Niiden huomioon ottaminen jalostuksessa voisi vielä estää yleistymisen. 

Holsteinin geeniperimästä on löydetty haplotyyppejä, jotka voivat aiheuttaa alkiokuolemia ja luomisia.

Näistä seuraa taloudellisia menetyksiä. Yhdysvalloissa haplotyyppien aiheuttamien vahinkojen suuruudeksi on arvioitu noin 11 miljoonaa dollaria vuodessa.

”Luomisen takia lypsykausi pitkittyy monella kuukaudella tai se voi johtaa lehmän poistoon karjasta”, kertoo agrologiopiskelija Kaisu Rasi Savonia ammattikorkeakoulusta.

Rasi selvitti opinnäytetyössään suomalaistilojen tietoisuutta haitallisista haplotyypeistä sekä kiinnostusta ottaa haplotyypit huomioon sonnivalinnoissa. Työn tilasi jalostusyhtiö HH Embryo.

Haplotyypeistä HCD aiheuttaa vasikalle kolesterolin imeytymishäiriön. Vasikka saattaa sairastaa kuukausia ripulia, johon lääkehoidot eivät tehoa, ja menehtyy viimeistään puolen vuoden iässä. Tätä haplotyyppiä on kantanut muun muassa paljon käytetty keinosiemennyssonni Goldwyn.

Haitallisten haplotyyppien ei-toivotut vaikutukset tulevat ilmi, jos alkio perii saman tyypin molemmilta vanhemmilta. Kantajaan se ei vaikuta.

Haitallisten haplotyyppien vaikutus on noussut esiin holstein-kannan geeniperimän kavennuttua ja sukusiitosasteen noustua. Takavuosina muutama maailman käytetyimmistä sonneista on ollut kantaja, ja moni nykylehmistä on sukua jollekin niistä.

Opinnäytetyössä ilmeni, että noin puolet maitotilallisista tiesi haitallisista haplotyypeistä. Suurin osa oli kiinnostunut samaan aiheesta lisää tietoa.

Toisaalta Rasi sai myös selville, että haplotyypit eivät vielä merkittävästi vaikuta sonnivalintoihin, eivätkä kaikki jalostuspalvelujen tarjoajat ota niitä huomioon tarjonnassaan.

Haitallisten haplotyyppien tunnistamisesta olisi selvästi hyötyä tiloille. Halutessaan niitä on melko helppo välttää.

Haplotyyppien kantajia ei pitäisi parittaa toisen kantajan kanssa. Jos näin tehdään, kuolemaan johtava geeni ilmenee 25 prosentin todennäköisyydellä jälkeläisessä.

Mikäli karjassa on haitallisten haplotyyppien kantajia, kannattaa valita sonneja, jotka eivät kanna haitallista haplotyyppiä. Näin niitä voi käyttää huoletta kaikille lehmille.

Kaksi kolmesta suomalaisesta sperman myyjästä on ilmoittanut, ettei ota enää keinosiemennyskäyttöön HCD-haplotyyppiä kantavia sonneja.

Holsteinilla haitallisten haplotyyppien hallinta on hieman helpompaa kuin joillain muilla lypsyroduilla, toteaa Rasi.

Ayrshirellä on kaksi erilaista, melko yleistä, haitallista haplotyyppiä. Niitä kantavien sonnien käyttöä on jouduttu rajoittamaan tiukemmin kuin holsteinilla. Myös Brown Swissillä ja Jerseyllä on kaksi eri hedelmällisyydelle haitallista haplotyyppiä, jotka ovat yleisempiä kuin holsteinilla.

Holsteinilla haitallisia haplotyyppejä on useampia, mutta ne ovat harvinaisempia kuin muilla roduilla. Niiden huomioon ottaminen jalostuksessa voisi vielä estää yleistymisen.

Tunnistetut haitalliset haplotyypit ovat lähtöisin pääasiassa Pohjoisamerikkalaisista sonneista, joista tuodaan paljon spermaa Suomeen. "Olisi tärkeää, että kartoituksia tehtäisiin myös pohjoismaiselle populaatiolle", toteaa Rasi.