Sokerijuurikkaat ajankohtaan nähden ennätyssuuria, mutta niitä on harvassa

Mikko Kulmala toivoo lisää sateita sokerijuurikkaan kasvua vauhdittamaan. Kuva: Pasi Leino

Sokerijuurikkaan lopullista satoa on tänä vuonna äärimmäisen hankala ennustaa, Sucroksen maatalousjohtaja Tero Tanner sanoo.

Vaihtelut ovat valtavat.

Tannerin mukaan juurikas sietää aika paljon kuivuutta, kunhan sen liikkeellelähtö on hyvä. Nyt taimettuminen oli kuivuuden takia monin paikoin epätasaista. Pahimpia lohkoja jouduttiin rikkomaan.

Vakka-Suomessa kuivuus on Tannerin mukaan kiusannut eniten.

Niillä alueilla, missä vettä on tullut tai pohjavesi ollut korkealla, satonäkymät ovat hyvät. Paikoin odotetaan jopa satoennätyksiä.

Koenostoissa juurien keskipaino on ollut korkein ikinä mitattu, Tanner kertoo. "Mutta koska niitä on vähemmän kuin normaalivuonna, se tasoittaa tilannetta."

Sucroksen sopimustuottajien viiden vuoden keskisato on 38 tonnia juurikasta hehtaarilta.

"Tässä on vielä kuukauden verran kasvuaikaa. Jos syksy jatkuu lämpimänä, se paikkaa monta asiaa", Tanner toteaa.

Viime vuonna Säkylän tehdas käynnistyi 3. lokakuuta.

Tämän vuoden starttipäivä vahvistuu tällä viikolla. Tannerin mukaan sen on hiukan tavanomaista myöhempi. "Käytetään kasvukausi maksimaalisesti hyväksi."

"Liian kuivaa ja liian kuumaa", kuvaa perniöläinen sokerijuurikkaan viljelijä Mikko Kulmala kuluvaa kasvukautta.

Tilalla on viljelty sokerijuurikasta katkeamatta lähes 40 vuoden ajan. Vajaan sadan hehtaarin viljelyalasta juurikkaalla on tänä vuonna noin 27 hehtaaria.

Itäminen oli keväällä ongelma. Maa kuivui nopeasti eikä kevätsateita tullut. Taimettuminen jäi epätasaiseksi.

Kulmalan normaalisato on 45–50 tonnia hehtaarilta. "Nyt on hyvä, jos saadaan 40 tonnia. Kaikki, mikä menee sen yli, on positiivista."

Sokerijuurikkaan viljelylle on tilalla monta perustetta. Yksi on kannattavuus. "Tosin viljastakin voi saada hyvän tuoton oikeilla lajikevalinnoilla", Kulmala huomauttaa.

Hän muistuttaa, että juurikkaan viljelyssä on korkeat kustannukset: esimerkiksi kalkitus ja ojituksen ylläpito lisäävät kuluja.

"Sokerijuurikkaankin täytyy onnistua tosi hyvin, jotta sen viljely olisi kannattavaa. Pieni hinnankorotus olisi paikallaan."

Yksi juurikkaan tärkeistä ominaisuuksista on sen hyvä esikasvivaikutus, Kulmala toteaa. Haittapuoli taas on se, että raskaat nostokoneet tiivistävät helposti maata märällä kelillä.

"Viljelykierron täytyy olla kunnossa. Salaojituksen toimivuutta täytyy seurata ja korjata ojitusta tarpeen mukaan. Maan rakenteeseen pitää kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota."

Kulmala viljelee juurikasta kaksi vuotta peräkkäin ja sen jälkeen tulee kaksi vuotta viljaa tai valkuaiskasveja.

Syysvehnä, mallasohra ja herne ovat viljelykierron vakioelementit.

Tänä vuonna hänellä oli ensimmäistä kertaa ruisvehnän siemenviljelmä. Kulmala on satoon tyytyväinen. "Hehtaarisato oli 5 300 kiloa, mutta parhaista paikoista tuli 8 000 kiloa."