Maidontuottajaa piinaava byrokratia helpottunut vain hiukan

Johanna Heinonen tekee mielellään kirjaukset, jotka parantavat maidon laatua tai eläinten hyvinvointia, mutta kirjaamista pelkän kirjaamisen vuoksi hän ei hyväksy. Kuva: Kimmo Haimi

"Iso laiva kääntyy hitaasti", hauholainen maidontuottaja Johanna Heinonen toteaa maatiloja kiusaavan byrokratian purkupyrkimyksistä.

Heinonen kertoi toissa vuoden marraskuussa MT:n haastattelussa esimerkkejä älyttömiksi kokemistaan normeista. Hän oli pari kuukautta aiemmin esitellyt niitä maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikölle Jaana Husu-Kalliolle, joka kiersi tiloja hallituksen norminpurkutalkoiden merkeissä.

Joitakin helpotuksia on sen jälkeen tullut, mutta paljon järjettömiä kirjaamisvelvoitteita ja turhia tarkastuksia on vielä jäljellä, Heinonen sanoo.

Heinonen on aiemmin työskennellyt toimittajana. Kun hän vuonna 2014 siirtyi virallisesti emännäksi, hän arveli voivansa pyytää jostain selkeän listan siitä, mitä asioita maitotilalla pitää kirjata muistiin.

Sellaista ei kuitenkaan ollut, ei neuvojilla eikä viranomaisilla. Jokainen tarkastaja tiesi kyllä, mitkä kirjaukset kuuluvat hänen omalle sektorilleen, mutta kokonaisuudesta ei kenelläkään ollut tietoa.

Nyt kirjaamisvelvoitteet on koottu yhteen. Mavin, Eviran ja Tukesin yhteinen kooste julkaistiin lokakuussa.

Heinosen ensimmäinen reaktio julkaisua tutkiessa oli epäuskoinen nauru.

"Työryhmä tekee sitä vaikka kuinka kauan ja lopulta siinä on 44 sivua. Oletuksena on, että tuottajan on pitänyt tietää ja osata ne kaikki!"

"Ja jo johdannossa sanotaan, että tuottajan pitää huolehtia, että täyttää kaikki muutkin vaatimukset, jos tässä ei olisikaan mainittu kaikkia."

Vaikka opas ei ole helppokäyttöinen, on se kuitenkin parempi kuin ei mitään, Heinonen kommentoi. "Kyllä tällainen täytyy olla."

Useimmilla tiloilla erilaiset ilmoitukset ja kirjaamiset hoidetaan nykyään sähköisesti. Runsas vuosi sitten Heinosta ärsyttivät tarpeettomat paperisulkeiset.

Jokaisen tilatun korvamerkin mukana on tullut tyhjä rekisteröintilomake. Tilalla ei koskaan täytetä näitä paperisia lomakkeita, vaan ne tulostetaan tarvittaessa yhdellä napinpainalluksella sähköisestä järjestelmästä. "Lähetetyt tyhjät lomakkeet menevät suoraan paperinkeräykseen", Heinonen kertoi marraskuussa 2015.

Nyt tuottaja voi valita, haluaako paperilomakkeet vai ei, ja se on edistystä, Heinonen sanoo.

Sähköiseen nautaeläinrekisteriin merkitään jokainen eläimen syntymä, hankinta ja poisto. Aina ajan tasalla oleva sähköinen rekisteri ei kuitenkaan ole riittänyt, vaan tilalle on lähetetty paperinen ote nautaeläinrekisteristä useita kertoja vuodessa.

"Kilotolkulla turhaa paperia, joita vielä on pitänyt säilyttää!"

Nyt näistäkin papereista voi kieltäytyä.

Kun lehmä ilmoitetaan teuraaksi, suurin osa tuottajista tekee sen sähköisiä ilmoituskanavia käyttäen. Samalla teurastamolle lähtee niin sanottu ketjuinformaatio eli esimerkiksi tiedot eläimen lääkinnästä.

Aiemmin tilan on pitänyt säilyttää todiste ketjuinformaation toimittamisesta. "Ohje oli, että ota ilmoituksesta kuvakaappaus ja tallenna se."

Heinosen mukaan käytäntö oli idioottimainen. "Ei teurastamo ota vastaan yhtä ainutta nautaa, jos siitä ei ole ketjuinformaatiota."

Nyt todisteita ketjuinformaation toimittamisesta ei enää tarvitse säilyttää.

Automaattilypsyn onnistumista on aiemmin pitänyt seurata säännöllisesti ja kirjata havainnot muistiin.

Heinosen mielestä määräys tuntui sellaisen ihmisen tekemältä, joka ei ole työskennellyt automaattilypsytilalla päivääkään. "Mitä se kirjanpito auttaa – lypsyn ongelmiin on puututtava joka tapauksessa heti."

Nyt kirjaamisvelvoite ei enää koske kuin sellaisia tiloja, joilta myydään tinkimaitoa suoraan kuluttajille yli 2 500 litraa vuodessa.

Moni asia ärsyttää Heinosta edelleen. Esimerkiksi maitohygieniatarkastus.

Maidon laatu selviää kiistattomasti ja puolueettomasti näytteestä, jonka maitoauto ottaa jokaisesta noutamastaan maitoerästä.

Sen sijaan tarkastajan näkemys murtuneesta lattialaatasta ja sen vaikutuksesta maidon laatuun on vain subjektiivinen mielipide, Heinonen toteaa.

Hän sanoo, että maitohygienialaki on peräisin maitotonkkien ajalta. "Onko nykyään mitään järkeä kieltää esimerkiksi se, että maitohuoneessa käsitellään vasikoiden juottoämpäreitä? Eivät ne siitä itsestään kaadu suljettuun maitotankkiin!"

Monet säädökset ovat Heinosen mukaan kaikuja menneiltä ajoilta. "Niitä voitaisiin hyvin purkaa ilman että elintarviketurvallisuus vaarantuu."