Jatkajista pulaa Kainuussakin
Merja Karjalainen tuntee vanhimmat lehmät nimeltä. ”Ne seuraavat perässä kuin koiranpennut.” Tuomas Kallio Kuva: Viestilehtien arkistoKAJAANI (MT)
Kainuun maidontuotannossa näyttää taas vähän paremmalta. Tänä vuonna saanee rahoituspäätöksen liki 20 sukupolvenvaihdosta, kun määrä on jäänyt monien vuosien ajan alle kymmenen, kertoo yritystutkija Eeva Heikkinen Kainuun elykeskuksesta.
Lisää jatkajia ja investointeja kuitenkin tarvitaan.
Maidontuottajien määrä on painunut Kainuussa jo alle kolmensadan. Jatkavat ovat korvanneet kadon lisäämällä omaa tuotantoaan. Vuonna 1996 maidontuottajia oli kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna, mutta maitoa tuotettiin lähes täsmälleen sama määrä, 66,9 miljoonaa litraa.
Koko maakunnan tilastoa kaunistaa Puolanka, jossa maidontuottajat ovat ottaneet hurjan kirin, kertoo Osuuskunta Itä-Maidon tuotantoneuvoja Osmo Mikkola.
Yksi kainuulaisen maidontuotannon tukipylväistä on Ahti Pussisen ja Merja Karjalaisen Rauharannan tila Kajaanin Vuolijoella. Tilan uusi pihatto valmistui viime vuonna, ja siinä on nyt 135 lehmää. Kaikkiaan karjaa on 300 päätä.
Nuori karja on kasvamassa tulevaa laajennusta varten. Uuteen navettaan aiotaan hankkia kolmas lypsyrobotti, ja koko navetta otetaan lypsylehmien käyttöön. Silloin sinne voidaan sijoittaa 190 lehmää.
Tilalla on omaa peltoa on 245 hehtaaria, ja vuokratut mukaan lukien peltoa on käytettävissä yli 400 hehtaaria. Niistä itse raivattuja on parikymmentä hehtaaria.
Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1998. Silloin lehmiä oli parsinavetassa 40 ja saman verran oli peltohehtaareita.
”Olisihan sillä 40 lehmällä tietenkin pärjännyt vieläkin”, Ahti Pussinen sanoo. Navettavierailuilla kypsyi kuitenkin ajatus uuden ja isomman navetan rakentamisesta.
Uuteen navettaansa Pussinen sanoo olevansa tyytyväinen. Ilma kiertää kesällä hyvin, sillä seinät saadaan kokonaan auki. Kovillakin pakkasilla lämpö pysyy neljän plusasteen paikkeilla myös nurkissa, kun ilmansekoittajat pannaan päälle.
Pussinen pohti pitkään, laittaako visiirit vai keskitetyn ruokintapöydän mutta päätyi visiireihin. Nyt se tuntuu oikealta ratkaisulta.
”Ei tarvitse ajaa sisälle koneilla. Voi käyttää traktorissa ketjuja. Pöydän vaatimat neliöt jäivät muuhun käyttöön”, Pussinen luettelee.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
