Yliö: Maatalouden ammoniakkipäästöjä pitää vähentää – niiden aiheuttama typpilaskeuma happamoittaa maaperää ja rehevöittää vesistöjä

Lannanlevityksessä kannattaa suosia sijoitus- tai letkulevitystä. Kuvituskuva. Kuva: Sari Gustafsson

Hyvä ilmanlaatu on tärkeää ihmisten ja eläinten terveyden, viihtyvyyden sekä luonnon hyvinvoinnin kannalta. Suomessa ilmanlaatu on kokonaisuutena hyvä, mutta hyvän tilan ylläpito vaatii jatkuvaa työtä.

Yksi ilmanlaatuun vaikuttavista kaasuista on ammoniakki, jonka päästöistä noin 90 prosenttia tulee maataloudesta. Maatalouden merkitys on näin ollen suuri myös päästöjen vähentämisessä.

Suomi on sekä kansainvälisellä että EU-tasolla sitoutunut vähentämään ilmansaastepäästöjään ilmanlaadun parantamiseksi. Tarkasteltavia yhdisteitä ovat rikkidioksidi, typen oksidit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, pienhiukkaset sekä ammoniakki (NH3).

Muiden kuin ammoniakin osalta maatalouden merkitys päästölähteenä on hyvin pieni. Maatalouden ammoniakkipäästöistä yli 90 prosenttia on peräisin eläinten lannasta. Päästöistä yli puolet tulee nautasektorilta.

Ammoniakin päästövähennysvelvoite vuodesta 2020 alkaen on 20 prosenttia verrattuna vuoden 2005 päästöihin.

Vuonna 2022 tavoitteeseen päästiin juuri ja juuri. Jotta tähän päästään myös tulevina vuosina, päästöt eivät saa kasvaa nykyisestä.

Kaikkia nykyisiä päästövähennystoimia tarvitaan siis jatkossakin – ja mieluusti vielä vähän enemmän, jotta eri toimien toteuma-asteeseen jää liikkumavaraa.

Ammoniakkipäästöt lisäävät typpilaskeumaa, joka happamoittaa maaperää ja vesiä sekä rehevöittää vesistöjä ja muuta ympäristöä.

Peltojen happamoituminen vaikeuttaa muun muassa eräiden kasviravinteiden saatavuutta. Typen laskeuma voi uhata luonnon monimuotoisuutta.

Ammoniakilla on epäsuoria haitallisia vaikutuksia ilmastoon: osa siitä voi muuttua typen kierrossa dityppioksidiksi, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Lisäksi ammoniakista aiheutuu hajuhaittoja, ja se osallistuu niin sanottujen sekundääristen pienhiukkasten muodostumiseen ilmakehässä. Pienhiukkasilla on muun muassa haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.

Ammoniakki vaikuttaa sekä tuotantoeläinten että niiden hoitajien terveyteen eläinsuojissa. Se voi toimia altistavana tekijänä tuotantoeläinten sairauksissa, kuten nautojen sorkkasairauksissa ja broilereiden jalkaongelmissa.

Eläinten hoitajille ammoniakki voi aiheuttaa muun muassa hengitystieärsytystä.

Viljelijöille asetetaan monenlaisia paineita ympäristön tilan parantamiseksi. Onneksi ammoniakkipäästöihin purevat pitkälti samat toimenpiteet, joilla vähennetään muun muassa ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin tai vähennetään ravinnehäviöitä lannan varastoinnin aikana.

Tehokkaimmin päästöjä vähennetään lannan varastointiin ja levitykseen liittyvillä menetelmillä. Lisäksi päästöihin voi vaikuttaa eläinten valkuaisruokintaa tarkentamalla.

Osa toimista edellyttää investointeja, esimerkiksi lantalan kattamista tai lietelannan jäähdytystä, mutta niistä on usein muitakin hyötyjä.

On kuitenkin paljon toimia, jotka eivät edellytä suuria investointeja. Päästöjen vähentäminen tuottaa viljelijälle taloudellista hyötyä, kun entistä suurempi osa lannan typestä saadaan kasvien käyttöön ja ostolannoitteiden tarve vähenee.

Laidunnuksen hyötyihin voidaan lisätä myös ammoniakkipäästöjen väheneminen. Laitumelle jäävästä lannasta haihtuu selkeästi vähemmän typpeä kuin eläinsuojassa erittyvästä lannasta.

Valkuaisrehun käytössä tulee olla tarkkana, sillä ylimääräinen valkuainen lisää päästöjä. Tämä edellyttää, että myös tilan omien rehujen laatu tunnetaan tarkasti.

Rehun lisäaineeksi hyväksyttyjen aminohappojen avulla voi optimoida erityisesti sikojen ja siipikarjan rehuja.

Lannasta aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi eläinsuojan pinnat kannattaa pitää puhtaana ja lantapinta-ala mahdollisimman pienenä.

Lanta pitäisi siirtää eläinsuojista nopeasti katettuun lantalaan. Naudan lietelannan osalta kuorettuman muodostuminen on hyödyksi.

Lannan levityksessä tulisi välttää hajalevitystä ja suosia sijoitus- tai letkulevitystä. Mitä nopeammin pintaan levitetty lanta mullataan, sitä vähäisemmäksi jäävät päästöt.

Lisää tietoa ammoniakkipäästöjen vähentämisestä saa esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön julkaisemasta Maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentäminen -viljelijäoppaasta.

Airi Kulmala

asiantuntija (ympäristö)

MTK

Katja Ohtonen

erityisasiantuntija

ympäristöministeriö

Birgitta Vainio-Mattila

neuvotteleva virkamies

maa- ja metsätalousministeriö

Eeva Saarisalo

erityisasiantuntija

maa- ja metsätalousministeriö