Suomenlampaan villastasukeutui pienten piirien luksustuote
Heidi Trimbur (vas.) tutustui tiistaina Janne (oik.) ja Miila Viitaniemen suomenlampaisiin Ikaalisissa. Isäntä-pässi vietti viimeistä päiväänsä astutus-karsinassa. Marita Waenerberg Kuva: Viestilehtien arkistoIKAALINEN (MT)
Yhdysvalloissa suomenlampaan tulevaisuus näyttää valoisalta. Rodun ovat löytäneet käsinkehruun harrastajat, kotitarvekasvattajat sekä lähiruuan ja -villan tuottajat.
”Taloustilanteen vuoksi pientilojen määrä kasvaa”, selittää lampuri ja uuden suomenlammasrekisterin IFR:n puheenjohtaja Heidi Trimbur.
Uusille lammasyrittäjille suomenlammas on houkutteleva säyseän luonteensa vuoksi. Se on merkittävä tekijä pienestä aloittajille, joilla usein ei ole aiempaa kokemusta eläintenpidosta. Monet ovat eläkeläisiä, jotka hakevat lampaista lisätuloa.
Eläkeläisten ohella maaseudulle muuttaa yrittäjiksi työnsä kaupungissa menettäneitä nuoria perheitä.
Uusi lampuri on useammin nainen kuin mies.
Tilojen taloudessa pääosassa on – yllättävää kyllä – villa, jonka myynti Suomessa tuskin kattaa kerintäkustannusta.
Trimburin omalla tilalla on 20 uuhta ja seitsemän pässiä. Hänen kaltaisensa suomenlampaan kasvattajat myyvät villaa suoraan käsityöläisille ja harrastajille.
Pienimuotoisuus ei sulje pois kannattavuutta, sillä erikoisen rodun ominaisuuksista ollaan valmiita maksamaan. Suomenlampaan villa on keskihienoa, kiharaa, pehmeää, kirkasta ja eri värejä on tarjolla.
Rodun lisäksi villaa markkinoidaan jopa yksittäisen lampaan nimellä. Kasvattajien verkkosivuilla eläimet esitellään yksilöinä. Näytillä on valokuvia eriväristen lampaiden villasta. Pässeistä kerrotaan luonne ja jälkeläisten ominaisuuksia.
Yksilöllinen brändäys näkyy hinnassa. Huippulaadusta suomenlampaan villan suoramyyjä saa 38 dollaria paunaa kohti, noin 64 euroa kilo.
Sellainen villa ei synny itsestään: Trimburin lampaita harjataan, syöttökaukalot ovat erityisen matalalla ja sisäruokintakauden ajan eläimet käyskentelevät takki päällä, jotta villa pysyisi puhtaana.
Kasvattajien ohella myös käsityöläiset ovat kekseliäitä. Yksi asiakas neuloo morsiuspukuun kuuluvia liinoja, joiden tulee mahtua sormuksen läpi. Toinen on erikoistunut neuleisiin, jotka sointuvat yhteen varakkaiden, ikääntyneiden rouvien harmaiden hiuskuontaloiden kanssa.
”Kun aina kulkee silmät auki, voi nähdä, mitä kaikkea voisi korvata villalla”, Trimbur sanoo.
Trimburin mukaan lampaanvillaa käytetään yhä useammin eristeenä rakentamisessa.
Suomenlammas rantautui Amerikassa ensin Kanadaan Manitoban yliopistoon vuonna 1966. Sieltä yksityiset kasvattajat toivat eläimiä myös Yhdysvaltoihin.
Alunperin sen tarkoitus oli parantaa muiden tuotantorotujen hedelmällisyyttä.
IFR rekisteröi noin neljäsataa suomenlammasta vuosittain.
Trimbur uskoo määrän kasvavan lähivuosina, sillä uusia katraita on perustettu vilkkaasti. Esimerkiksi Trimburin oman tilan karitsat on myyty loppuun jo vuodeksi eteenpäin.
IFR:n ohella maassa on toinen suomenlammasrekisteri, 1970-luvulla perustettu Finnsheep Breeders Association. Järjestöillä on eri näkemys siitä, miten rotua tulisi jalostaa.
Yhdysvalloissa suomenlammasta on vaivannut sisäsiittoisuus. Eläimet ovat 20-päisen katraan jälkeläisiä.
Vuonna 1998 maahan saatiin 10 suomalaisen pässin spermaa Pelson vankilasta, mikä helpotti kasvattajien ahdinkoa.
Amerikan suomenlampaat ovat keskimäärin pienempiä kuin Suomessa, ja uutta verta kaivataan taas.
Se on yksi syy, miksi Trimbur ja IFR:n sihteeri Deborah Olschefski vierailevat Suomessa. Tarkoitus on saada spermaa Kangasalta Lihasulan säätiöltä. Torstaina Trimbur puhui Pro Agria Pirkanmaan ja Lihasulan säätiön Finnsheep-päivässä.
Suomenlampaan kasvattajien eräänä huolena on scrapie. Yhdysvalloissa suositaan taudille vastustuskykyisiä rotuja, ja suomenlampaan perimästä tautisuoja yleensä puuttuu.
IFR:llä on käynnissä jalostusohjelma, jonka avulla kahden vuoden kuluessa aletaan saada hyvin vastustuskykyisiä suomenlampaita.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
