Lypsävät lähtivät jo, lopettamispäätös häämöttää: "Valehtelisin, jos sanoisin, etten ole valvonut tämän asian kanssa öitä"

Lypsykarjalle vuonna 2001 rakennettu pihatto on nyt täynnä nuorkarjaa, kun lypsävät lähtivät. Jaakko Haapaniemi pääsisi jo eläkkeelle, mutta jatkaa hiehojen hoitoa tyttärensä avustamana. Kuva: Johannes Tervo

Kurikkalainen Jaakko Haapaniemi on kiireinen mies: pihatollinen hiehoja ja monta muuta maatilan asiaa hoidettavana.

Tilalla eletään kuitenkin jo jäähdyttelyvaihetta, 65-vuotias isäntä kertoo.

Vuodesta 1738 suvun hallussa olleella tilalla oli viimeksi 50-päinen lypsykarja. Lehmät lähtivät heinäkuussa.

Nyt pihatossa kasvavat vielä omat, myyntiin menevät hiehot. Niiden seurana on nuorkarjaa lähitiloilta – laajentavat lypsykarjatilat ottivat ilolla vastaan mahdollisuuden hiehojen kasvatuksen ulkoistamiseen.

Kuinka kauan näin jatketaan, sitä ei vielä ole päätetty. Haapaniemi jäänee tilan viimeiseksi isännäksi.

Hän ei ole ainoa. Jos Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore ennuste toteutuu, nykymaatiloista enää kolme neljästä jatkaa kahdeksan vuoden päästä toimintaansa. Neljännesvuosisadassa, 2000–2015, tiloista häviää puolet ja maitotiloista kolme neljästä.

Tilalla piti jo olla jatkaja. Tytär, joka monen maatilan lapsen tapaan kasvoi navetassa.

"Puolitoistavuotiaasta asti hän lähti isän kanssa navettaan, kun äiti lähti töihin", Haapaniemi kertoo.

Tytär suuntautui aluksi musiikkialalle, mutta opiskeli lopulta aikuisena agrologiksi. Ajatuksena oli jatkaa tilaa. Hän kantoikin vuosien ajan päävastuun lehmistä.

Sitten tuli maidon hinnan romahdus. "Meidän tilan tuloista lähti 50 000 euroa vuodessa eli yli kolmannes", Haapaniemi kertoo.

Tässä taloustilanteessa jatkamisessa ei hänen mielestään ole mitään järkeä. "Kuka ottaisi sellaiset velat kannettavakseen!"

Samaan aikaan kun tilojen talous heikkenee, maaseutu tyhjenee ympäriltä.

"Itse voisin vielä jatkaa, mutta kyllä se jaksaminen pikku hiljaa hiipuu, eikä ulkopuolisia tekijöitä enää löydy."

Ajatus siitä, että vanhan sukutilan isäntien ketju katkeaa, ei ole helppo.

"Valehtelisin, jos sanoisin, etten ole valvonut tämän asian kanssa öitä", Haapaniemi sanoo.

Tyttärellä on kolme poikaa, 10- ja 6-vuotiaat sekä pieni vauva. Ajatus tilan säilyttämisestä heille tuntuisi hyvältä, mutta: "Miten tätä tilaa voisi pitää yllä niin kauan?"

Sitä Haapaniemi ei ole vielä halunnut edes ajatella, vuokrataanko maat vai myydäänkö. "Aika näyttää."

Vaikka ajatus tilan loppumisesta ahdistaa, toisaalta se on helpotus.

Haapaniemi kertoo, ettei häneltä aikanaan kukaan kysynyt, halusiko hän maanviljelijäksi. Jatkaminen oli ainoan pojan velvollisuus.

"Olen kuitenkin saanut elämässä tehdä työtä, josta olen tykännyt."

Pitkän, hyvän työuran jälkeen on uuden aika. Jatkossa Haapaniemen voi entistä useammin bongata moottoripyörän selästä. Nuoruuden harrastus virisi uudelleen kymmenen vuotta sitten, ja kilometrejä on sen jälkeen kertynyt lähes 100 000.