Wunderbaum pitää karhut loitolla

Ilomantsilaisella maatilalla karjan turvaksi karhuja vastaan on viritetty viitisentoista hajustepuuta. Kuva: Jenny Salmela

Tieteellistä näyttöä ei ainakaan vielä ole, mutta Pohjois-Karjalan petoalueilla on keksitty hätistellä karhuja karjan laitumilta hajuvesien ja Wunderbaumien avulla.

Idean kehittänyt kontiolahtelainen Taina Okkonen on jo vuosia supsutellut jäännöshajuvesiään laidunten aitanauhoihin ja puihin ripustamiinsa kuitunauhoihin keväisin ja syksyn pimetessä.

"Tänä vuonna oivalsin Wunderbaumit siitä, että pojallani oli autossaan sellainen. Sanoin, että tämähän haisee ihan hirveälle, eihän täällä voi hengittää!"

"Wunderbaumit ovat helppo ratkaisu, sillä aitoja ei nyt tarvitse joka päivä ravata läpi hajustamassa", sanoo Okkonen.

Autoissa yleisesti hajusteena käytetty Wunderbaum on suomeksi ihmepuu.

Kun Okkonen kertoi keksinnöstään Ilomantsin Huhuksessa asuvalle ystävälleen Jenny Salmelalle, tämä keräili maatalousyhtymän yhden osakkaan eli perheen pojan autosta kaikki vanhat ihmepuut.

"Vaniljaa, mansikkaa, uuden auton tuoksua. Mikä nyt pahimmalta haisee", Salmela kertoo.

Hänen mukaansa kaikki karkotuskeinot ovat tarpeen, sillä puolen kilometrin päässä laitumella olleet hiehot pelästyivät useamman kerran alkukesällä. Lähistöllä liikkui ilmeisesti jokin peto. Oliko se karhu vai susi, siitä ei ole havaintoa. Samoihin aikoihin susi oli kyllä nähty seitsemän kilometrin päässä.

"Kun karja karkaa vapaaehtoisesti, se ei lähde kovin etäs ja tulee takaisin. Nyt eläimet juoksivat ihan päättöminä pitkin metsiä. Haimme niitä kahdenkin kilometrin päästä, Salmela sanoo.

Okkonen ja Salmela kertovat poikkeavasta petotorjunnastaan, koska toivovat siitä olevan apua joillekin muillekin.

"Eihän näistä tietenkään mitään tieteellistä näyttöä ole, mutta karja on saanut olla rauhassa. Ja nämä ovat ainakin edullisia keinoja", Okkonen sanoo.

Kontiolahtelainen Okkonen keksi idean tuoksujen käytöstä, kun kuuli miesten muistelevan 1980-luvun paikallista hirvenmetsästystä. Tuolloin ei koiria ollut käytettävissä, joten avuksi jahtiin otettiin voimakasta Mennen-partavettä käyttänyt mies.

”Tämä isäntä joutui aina ajomieheksi. Hirvet lähtivät pakoon, koska hän tuoksui niin vahvasti.”

”Ajattelin, että ehkäpä villieläimet eivät tykkää tuoksuista. Siitä hajuvesikokeilu alkoi.”