Näin hiiliviljelijä hellii maaperää – "Näennäisviljelyä? Päinvastoin!"

Piia ja Petri Jokelan vuokralohkolla kasvaa kauraa. Aluskasvina pellolla on apila-timoteiseosta. Kuva: Kimmo Haimi

Hiiliviljelystä puhutaan paljon, mutta mitä se on käytännössä?

Nurmijärveläiset Carbon Action -hankkeen hiiliviljelijät Petri ja Piia Jokela kertovat, että hiiliviljely tarkoittaa heille ennen kaikkea maan kasvukunnosta huolehtimista.

"Toimimme yhteistyössä luonnon koneiston kanssa", kertoo Petri Jokela.

Jokelat pääsivät mukaan hankkeeseen viime syksynä. Viljatila on ollut luomussa jo 9 vuoden ajan, joten osa toimenpiteistä on tuttuja. Myös uusia keinoja on otettu käyttöön.

"Emme esimerkiksi kynnä peltojamme enää lainkaan. Peltomme ovat lähes aina vihreinä. Ilman vihreää kasvipeitettä ne ovat maksimissaan 2–3 viikkoa vuodessa", kertoo Petri Jokela.

Piia Jokela lisää, että he pyrkivät lisäämään tilan lajivalikoimaa aktiivisesti. Lisäksi Jokelat käyttävät pelloillaan alus- ja kerääjäkasveja.

Kestävä maaperän hoito, vihreä kasvipeite ja maan korkea biologinen aktiivisuus. Näihin sanoihin voisi tiivistää hiiliviljelyn idean, kertoo projektijohtaja Eija Hagelberg Baltic Sea Action Groupista (BSAG).

"Hiiltä pyritään varastoimaan maahan mahdollisimman pysyvästi. Vihreällä kasvipeitteellä maksimoidaan yhteyttäminen. Biologinen aktiivisuus lisää pysyvän hiilen määrää maaperässä. On hyvä muistaa, että hiiliviljelyssä tavoitellaan hiilen pysyvää sitoutumista maahan. Satoon sitoutuvaa hiiltä ei huomioida, sillä se palaa nopeasti takaisin kiertoon eikä siksi vähennä ilman hiilidioksidipitoisuutta."

BSAG on kerännyt kokoon yhteishankkeen, jonka tutkimusta koordinoi Ilmatieteen laitos.

Hagelberg kertoo, että jokaisella Carbon Action -hankkeen tilalla on oma kolmen hehtaarin koelohko. Lohkoilla testataan erilaisia hiilenvarastointitekniikoita käytännössä.

Jokeloille valikoituivat kerääjäkasvit ja syväjuuriset kasvit. Muilla tiloilla testaan muun muassa maan syväkuohkeutusta, monilajisia seosnurmia, syväjuurisia kasvilajeja ja peltometsäviljelyä.

Yhteistä tekniikoille on maan kasvukunnon parantaminen.

"Hyväkuntoisessa maassa on enemmän mikrobitoimintaa. Siten hiili varastoituu paremmin", kertoo Hagelberg.

"Hiiliviljelykö näennäisviljelyä? Päinvastoin!", kommentoi Petri Jokela korviinsa kantautunutta harhaluuloa. Hänen mielestään on väärin olettaa, etteikö hiiliviljelijän mielessä liikkuisi raha.

Jokelat kertovatkin tavoittelevansa toimilla korkeampia satoja ja siten taloudellista tulosta.

Hagelberg kertoo, että hiiliviljelyssä keskitytään luonnollisesti ruuantuotantoon. Väitteet näennäisviljelystä ovat myös hänen mielestään harhaanjohtavia.

"Isot sadot eivät ole ristiriidassa hiilen varastoimisen kanssa. Itse asiassa hyväkuntoinen maa tuottaa korkeita satoja."

Hiiliviljelystä seuraa muutakin kuin hiilen varastoitumista ja korkeampia satoja.

Esimerkkeinä Hagelberg mainitsee ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Hyvälaatuisesta maaperästä on apua sekä sateisina että kuivina kausina.

"Toivomme suurempia satoja myös huonoina vuosina", kertoo Piia Jokela.

Myös arvostus kannustaa. "Haluamme lisätä viljelijöiden arvostusta tuomalla hiilensidonnan näkyväksi", kommentoi Piia Jokela.

Kolmas tärkeä motivaattori on edelläkävijyys. "Viljelijöillä on halua olla etujoukoissa ratkaisemassa ongelmia", kuvaa Hagelberg.

Jokelat lisäävät, että hiiliviljelijöinä he ovat etulyöntiasemassa, jos peltojen hiilensidontaa aletaan kompensoida rahallisesti.

Neljäntenä asiana Piia Jokela mainitsee ylisukupolvisuuden. "Haluamme jättää tilamme pellot hyväkuntoisina lapsillemme."