Janne Paloviidan lypsykarjapihatto nousi koronasta huolimatta ripeästi – luotettava urakoitsija avain onnistumiseen

Paloviidan tilan uusi pihatto asettuu tilakeskuksen itäpuolelle. Vielä runsas vuosi sitten paikalla oli hakkuukypsä kuusikko. Kuva: Johannes Tervo

Honkajoella lypsykarjatilaa pitävän Janne Paloviidan arki muuttuu juhannuksen tienoilla kertaheitolla, kun tilan 42-päinen karja muuttaa vanhasta parsinavetasta uuteen, valoisaan ja moderniin pihattoon.

Hieman myöhemmin karja täydentyy ostoeläimillä. Uudessa kahden robotin pihatossa on paikkoja 148 lypsylehmälle ja nuorkarjalle.

Muuton voisi jo tehdä jo ennen juhannustakin, sillä rakennuksen on määrä valmistua kesäkuun alkupuolella. Tuolloin on kuitenkin todennäköisesti rehunteko käynnissä, joten Paloviita on päättänyt lykätä muutosta rauhallisempaan ajankohtaan.

Tässä astelevat parin kolmen viikon päästä jo Paloviidan tilan lypsylehmät. Kuvanottohetkellä 12.5. työt olivat vielä jonkin verran kesken. Kuva: Johannes Tervo

Vanhat sanonnat on välillä paikallaan päivittää. Näin voi tehdä Paloviidan navettatyömaalla sanonnalle, jonka mukaan hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty.

Paloviita ryhtyi toden teolla uuden navetan suunnitteluun ja erilaisiin paperitöihin jo vuoden 2018 lopulla. Ensimmäinen konkreettinen etappi oli ympäristöilmoituksen toimittaminen Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymän käsittelyyn helmikuun puolivälissä viime vuonna.

"Kesään mennessä asiat oli saatu siihen vaiheeseen, että pystyi tekemään investointitukihakemuksen ely-keskukseen. Tukipäätös tuli syys–lokakuun vaihteessa, minkä jälkeen sai ruveta lyömään kauppoja lukkoon", Paloviita kertaa.

Kokonaisuudessaan suunnittelu ja luvitus veivät Paloviidalta aikaa vuoden verran.

Kaikki maansiirtotyöt on tehty työmaalla tilan omalla väellä ja kalustolla.

Vaikka talvi olikin poikkeuksellisen leuto, kaivutyötä ei uskallettu Paloviidan mukaan aloittaa liian aikaisin. Jos kaivutöiden aloittamisen jälkeen olisi tullut pakkasta, käsitelty maa olisi mennyt todella helposti routaan.

Lopulta maansiirtotöihin jäi aikaa kaksi viikkoa siitä, kun urakoitsijan kanssa maaliskuun alussa sovittiin töiden alkavan tontilla 16.3.

Valutyöt alkoivat heti seuraavana päivänä urakoitsijan tulosta, ja seuraavan kuukauden ajan urakoitsijan kanssa tehtiin töitä hyvin tiiviisti.

Seinäelementit tuotiin tontille 2.4. ja ne olivat paikallaan pystyssä jo ennen iltalypsyä.

"Tämä oli melkoinen leikkikenttä sinä päivänä. Elementit tuotiin kuudella lavetilla ja lisäksi tontilla oli nosturi", Paloviita toteaa ja lisää, että kaikesta näkyi vahva rutiini, jolla työt sujuivat.

"Työ sujui ihailtavalla varmuudella."

Kattorakenteiden liimapuupalkit nostettiin paikalleen 23.4. ja niiden päälle kattoelementit huhtikuun lopussa.

Kun katto ja seinät olivat paikoillaan, töiden painopiste siirtyi sisätiloihin: kalusteasennuksia, parsi- ja käytävämattoja, sähköt, LVI-asennukset ja robottitekniikkaa, Paloviita luettelee.

Kaksi robottia tuotiin pihattoon haastattelua edeltävänä päivänä eli 11.5. ja niiden asennus oli käynnissä juuri haastatteluhetkellä.

Siinä missä suunnitteluun aikaa kului reilusti yli vuosi, itse rakennus oli käyttövalmiina alle kolmessa kuukaudessa varsinaisten rakennustöiden alkamisesta.

Ainakin ajallisesti laskettuna rakentamiseen kului siten alle neljäsosa suunnittelun viemästä ajasta.

Kotimaisuusaste on korkea. Betonielementit, liimapalkit ja elementtikatto ovat pohjanmaalta, teräspilarit ja kalusteet Itä-Suomesta. Kuva: Johannes Tervo

Paloviita on erityisen tyytyväinen siitä, että työt ovat sujuneet odotettuakin paremmin korona-ajasta huolimatta.

Hiukan isännän mielessä ehti kylmätä siinä vaiheessa, kun valtioneuvosto ilmoitti Suomen rajojen menevän kiinni myös työmatkaliikenteeltä. Rajat sulkeutuivat juuri sinä päivänä, kun urakoitsija aloitti työt tontilla.

Urakoitsijan palkkalistoilla olevat virolaiset työntekijät jäivät kuitenkin Suomeen, eikä työt hidastuneet tekijöiden puutteessa. Ensimmäiset virolaistyöntekijät olivat lopettaneet työmaalla haastattelua edeltävällä viikolla. Työnjohdon lisäksi kaksi virolaista on työmaalla edelleen; haastatteluhetkellä he kiinnittivät parsimattoja paikalleen.

Myös urakoitsijan työntekijöiden majoittamista jouduttiin pohtimaan. Tarkkaa tietoa ei ollut siitä, suljetaanko kaikki majoituspaikat.

Majoituspaikka järjestyi kuitenkin ilman ongelmia Honkajoen ja Isojoen rajalla sijaitsevista vuokramökeistä.

"Ilmoitimme urakoitsijalle, että hätätapauksessa majoitus järjestyy vaikka meidän omista tiloistamme", Paloviita kertoo.

Mestarifarmin Miika Ahonen (vas.) ja Joni Partala asensivat toukokuun puolivälissä lypsyrobottia. Kuva: Johannes Tervo

Paloviidan tilan vanha tiilinavetta on ajalta, jolloin navetat ja muutkin rakennukset tehtiin vielä talon omasta puutavarasta hartiapankkiperiaatteella.

"Ne ajat ovat peruuttamattomasti ohi", Paloviita toteaa.

Tilan uuden navetan urakoitsijaksi valikoitui raahelainen RKL Poukkula Oy. Yhteistyötä sen kanssa Paloviita kiittelee vuolaasti.

"Urakoitsijalla oli alusta saakka hyvin selkeä käsitys projektin aikataulusta, ja se on myös pitänyt alusta loppuun."

Se on isännän mukaan hyvä esimerkki siitä, että asiat on mahdollista oikeasti saada sujumaan niin kuin halutaan.

Yhteistyön sujuminen ei ole vähäpätöinen asia pihaton kaltaisessa mittavassa projektissa.

"Se aiheuttaa lisäkustannuksia ja kerrannaisvaikutuksia, jos sovittu aikataulu ei pidä."

Paloviita korostaa, että hänen navettansa kotimaisuusaste on erittäin korkea. Tarkkaa prosenttia hän ei lähde arvailemaan, mutta lähempänä se on sataa kuin viittäkymmentä.

Rakennuksen betonielementit, liimapalkit ja elementtikatto kaikki pohjanmaalta, teräspilarit ja kalusteeet Itä-Suomesta. Valussa käytetty betoni tuli niinkin läheltä kuin naapurikunnasta Karviasta.

”Olen saanut tähän ely-keskukselta kansallisesti rahoitettua investointitukea. Minusta se on ihan velvollisuuteni pyrkiä tekemään tämä niin pitkälti kotimaisella työllä kuin mahdollista”, Paloviita pohtii.

Janne Paloviita ja lietelantasäiliön betonielementit. Uusi navetta näkyy taustalla. Kuva: Johannes Tervo

MT jututti Janne Paloviitaa jo hänen navettaprojektinsa alkumetreillä (MT 11.2.2019). Paloviita oli Suomen ensimmäinen eläinsuojien ilmoitusmenettelyä hyödyntänyt viljelijä.

Ympäristöilmoitusmenettelyssä käsittelevänä viranomaisena on kunta, kun mittavammilta investoinneilta edelleen edellytettävän ympäristöluvan käsittelijä on aluehallintovirasto.

Ympäristöilmoitus eroaa lupamenettelystä käsittelevän viranomaisen ohella lähinnä vain käsittelyajan suhteen. Ilmoitusmenettelyssä käsittelylle on asetettu kiinteä 120 vuorokauden määräaika. Sen umpeuduttua investoinnin saa aloittaa.

Toisaalta lyhyen käsittelyajan kääntöpuolena on vähäinen muutosmahdollisuus: ilmoitusta saa 120 vuorokauden käsittelyaikana täydentää vain kerran.

Lue lisää:

Ilmoituspäätöksen saa nopeammin kuin ympäristöluvan, mutta hakemuksen on oltava huolellisesti laadittu

• Lämpöeristetty betonielementtirunko, pinta-ala 1 950 neliömetriä.
• Käyttöönotto kesäkuussa
• Pituus: 54,5 metriä
• Leveys: 36 metriä
• Eläinpaikat: 148 lypsävälle, 17 hieholle ja 10 juottovasikalle
• Ruokintajärjestelmä: traktorilla hinattava apevaunu