Olkipelletin elinkaari päättyyluomupellolle tai biokaasulaitokseen
Pelleteillä kuivittaminen kiinnostaa yhä useampaa tallinomistajaa. Varsinkin olkipellettiä kysytään siinä määrin, että tavaraa täytyy tuoda ulkomailta.
Suomen tuotanto on kutistunut, koska Venäjän hintojen kanssa on mahdotonta kilpailla. Sää asettaa haasteita kotimaiselle tuotannolle.
”Suomesta ei tahdo saada kuivaa olkea”, kertoo Pasi Saarelainen Salolan kuivikkeesta.
Venäjältä tuotu tavara ei vakuuta Saarelaista. Hänen mukaansa venäläiset tekevät pelletit vain lämmitystarkoitukseen. Raaka-aineina käytetään muun muassa tehdasjätettä.
”Pelletit tehdään mistä vaan, mikä pelletöityy.”
Itävaltalaista löysäpuristettua olkipellettiä maahantuova Jorma Tuovinen painottaa, että energiapellettiä ja kuivikepellettiä ei pidä sekoittaa. Kuivikkeeksi tarkoitetuista pelleteistä on tuhottu bakteerit ja itiöt lämpökäsittelyllä ja puhallettu hengitysteitä ärsyttävä hienopöly pois.
Tuovisen mukaan ongelmana on, että asiakas ei aina tiedä, mitä ostaa.
”Monet sanovat myyvänsä virolaista tavaraa, mutta Virossa ei ole yhtään puristamoa. Virolaiset kauppamiehet ostavat tavaran Venäjältä.”
”Räikeimmillään virolainen välittäjä on myynyt venäläisen pelletin suomalaiselle välittäjälle, joka on myynyt tuotteen kotimaisena suurille kauppaketjuille”, Tuovinen sanoo.
Saarelainen kertoo, että 95 prosenttia Salolan kuivikkeen olkipelleteistä myydään hevostalleille. Käytön leviämistä jarruttavat huonot kokemukset ulkomaisista energiapelleteistä.
Saarelaisen mukaan pellettikokeilut menevät usein pieleen myös siksi, että uutta kuiviketta ei osata käyttää.
”Pellettiä kannetaan lantalaan samalla tavalla kuin turvetta tai kutteria.”
Oikeaoppisesti pellettiä levitetään ensin karsinan täydeltä ja lisätään kerran viikossa noin 15 kiloa. Lantakokkareet ja kastuneet kohdat kerätään pois päivittäin. Virtsa imeytyy hajonneisiin pelletteihin, jotka muodostavat kuivan, kiinteän patjan.
Patja pitää vaihtaa vasta, kun se ei enää ime. Saarelaisen omassa tallissa pellettipohja on ollut elokuusta lähtien.
Kuutio pellettiä imee neljä kuutiota nestettä. Imukyky perustuu materiaalin pinta-alan lisäämiseen jauhamalla. Pelletiksi puristaminen säästää tilaa kuljetus- ja varastointivaiheessa. Kun hevonen talloo pelletit, ne hajoavat takaisin imukykyiseksi jauheeksi.
MTT:n tutkija Susanna Särkijärvi kertoo, että testeissä pellettien käyttömäärät ovat olleet pieniä. Tarkkoja määriä on vaikea vertailla esimerkiksi sahanpuruun, koska sen käyttöä mitataan litroina, pellettien kiloina.
Käyttömäärien myötä pienenee työmäärä. Edestakaisin kantamista tulee vähemmän.
Tuovisen mukaan käytetty pelletti sopii lannoitteeksi esimerkiksi luomupellolle. Toisin kuin sahanpuru, olki ei ime maasta typpeä.
”Lisäksi olkipohjaisen lannan pH on korkea, joten se ei happamoita peltoja.”
Rikkakasvien siemenet ovat tuhoutuneet oljen seasta lämpökäsittelyssä, joten rikkojen leviämistä ei tarvitse pelätä, Tuovinen kertoo.
Keski-Euroopassa pelletin ja lannan sekoitusta käytetään biokaasun tuotantoon. ”Siellä lannan polttamisen perään ei enää haikailla.”
KATJA SAHLSTEDT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
