15.luukku: Kuusi meni, amoksisilliiini tuli

Odottavan aika on pitkä. Kuva: Lauri Salminen

Joulun alla hommat pukkaavat kasaantumaan ja viime hetken vastoinkäymiset nostattavat tuskanhien pintaan.

Näin kävi viime vuosikymmenellä meidän perheessämme, kun jouluvalmistelut keskeytyivät lapsen korvakivun vuoksi aatonaattona. Päivän ohjelmaan suunniteltu kuusen hankinta sai odottaa, kun isä ja poika lähtivät aamupäivällä terveyskeskuksen päivystykseen hakemaan korvatulehdukseen apua.

Kyseiseen pikku korvaan oli moni yleislääkäri joutunut huonolla menestyksellä aiemminkin kurkkimaan, joten evästin lähtijät tiukalla ukaasilla: ilman lääkkeitä ei ole takaisin tulemista.

"Ja kuusen saatte ostaa urheiluseuran myyntipihalta kotimatkalla."

Miehet lähtivät, tunnit kuluivat ja ilta alkoi pimetä, eikä matkalaisista kuulunut mitään.

Lopulta kaksikko palasi illan suussa. Kuusta heillä ei ollut – kaikki puut oli myyty loppuun jo aikaa ennen heidän saapumistaan seurantalon pihaan. Kuin elokuvissa.

Lääkeresepti oli kuitenkin saatu, erinäisten vaiheiden jälkeen.

Ensinnäkin odottamassa oli ollut kosolti muitakin vaivaisia.

Kun tohtorin pakeille oli lopultakin päästy, vastaanottaja oli – yllätys, yllätys– aloittelija, joka oli pestattu juhlapyhien ajaksi sijaiseksi. Kovan syynäämisen jälkeen korvasta ei ollut löytynyt vikaa. Vaan kun ohje oli kuulunut, ettei tyhjin toimin kotiin saa lähteä, paikalle oli kutsuttu toinen lääkäri. Ja sen jälkeen kolmas.

Neljäs lääkäri, enempää talosta ei tainnut enää löytyäkään, oli kokenut kettu, johtava lääkäri, joka joko osasi tihrustaa korvaan oikealla tavalla tai totesi hiljaa mielessään, ettei noista maanvaivoista pääse eroon muuten kuin reseptin kirjoittamalla.

Jotain hän oli ollut kuitenkin korvassa näkevinään. Ennen lääkereseptin kirjoittamista hän oli nimittäin ottanut kynän ja paperin ja piirtänyt kuvat siitä, miltä tulehtunut korva näyttää ja pitänyt luennon ensimmäiselle, aloittelevalle lääkärille siitä, miten diagnoosiin voi päästä.

Tämän opetusvaiheen aikana särkykorvaan oli vielä katsottu useita kertoja, kunnes ensimmäinenkin lääkäri oli erottanut sairauden merkit. Pieni potilas ei tästä ollut ollut millänsäkään, sillä hän oli vuosien mittaan joutunut tottumaan korvatutkimuksiin. Nälkä vain alkoi kurnia, kun tunteja oli kulunut.

Huomautuksena mainittakoon, että erikoislääkärin kertoman mukaan lasten korvien tutkiminen terveyskeskuksessa käytettävillä välineillä on kenelle tahansa hyvin vaikeaa.

Joka tapauksessa joulu tuli sinäkin vuonna ja korva parani amoksisilliini-antibiootilla.

Kuusta ei meillä ollut, sen virkaa sai toimittaa kukkakaupasta haettu vihreä havukasvi keittiön pöydällä. Vaan eipähän ollut neulasia siivottavana eikä vessanpytty tukossa kuusenjalassa piileskelleiden vierasesineiden vuoksi, kuten eräänä toisena jouluna...