Analyysi: Viljelijöiden edustajat siirsivät tähtäimen väärään maaliin

Ruokaviraston sähköiset asiointipalvelut, ennen muuta Vipu-palvelu, ovat olleet jo vuosia lähes yksinomainen asiointikanava tukia hakeville viljelijöille. Kuva: Jarkko Sirkiä

Maatalous|Maatalouspolitiikka

14.10.202209:15

Analyysi

Juhani Reku

Tukien tavoitteellinen maksuaikataulu ei saa ensi vuonna muuttua, vaan tuet on maksettava jatkossakin samaan aikaan kuin tähän asti, linjasi MTK:n johtokunta tiistaisen kokouksensa päätteeksi.

Johtokunta viittasi maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja Ruokaviraston viikko sitten perjantaina julkaisemaan vuosien 2023–2028 tavoitteelliseen tukienmaksuaikatauluun.

Aikataulun mukaan luonnonhaittakorvauksen ensimmäinen erä maksettaisiin joulukuussa, kun vielä tänä vuonna maksaminen alkoi 6.10. Ympäristökorvauksen ja luomukorvauksen ensimmäiset erät siirtyvät joulukuusta huhtikuuhun.

MTK:n johtokunta antaa tiedotteessaan ymmärtää, että maksuaikataulu on asia, jota voitaisiin muuttaa kansallisilla päätöksillä. Vaikka aikataulu on käytännössä laadittu kansallisesti, sen reunaehdot sanelee EU.

Ensi vuoden iso uudistus muuttaa sekä tukien hakua että niiden hallintoa valvontoineen ja myöntämisineen enemmän kuin mikään uudistus Suomen EU-jäsenyysvuosina. Käyttöön otetaan koko EU-alueella pakollinen monitorointi eli satelliittiseuranta.

Kolkolta kalskahtavasta termistä ja sen suomennoksesta huolimatta uudistus sisältää viljelijälle todella paljon myönteisiä asioita: kun nyt 15.6. jätettyä hakemustaan voi muuttaa vain perumalla tukia osittain tai kokonaan, jatkossa hakemustaan voi muuttaa vielä yli kaksi kuukautta sen jättämisen jälkeen.

Valvontojen tavoitteeksi tulee saattaa hakemuksen tiedot ja todellisuus vastaamaan toisiaan. ”Pyritään kaikilla tavoin siihen, että hakemus vastaa sitä, mitä käytännössä on tehty”, tiivisti Ruokaviraston hankejohtaja Åke Möller Tukiohjeet 2021 -liitteen haastattelussa (MT 21.4.).

Hetki, jolloin hakemuksen ja todellisuuden pitää täsmätä, on ensi vuodesta lähtien syyskuun loppu. Silloin valmistuvat lopulliset monitorointitulokset.

Siinä muodostuu tukien maksun kannalta välttämätön väline: kun tukioikeudet lakkautetaan – ihan poliitikkojen, MTK:n ja viljelijöidenkin tahdosta – tuet maksetaan jatkossa monitoroinnissa tukikelpoisiksi todetuille peltolohkoille.

Monitoroinnin päätyttyä viljelijöillä on vielä neljä viikkoa aikaa reagoida ja vaatia sen tuloksiin muutosta. Vasta tämän vastausajan jälkeen maaseutuhallinto eli yhteistoiminta-alueet (yta) voivat ryhtyä tekemään tukipäätöksiä.

Ensimmäiset maksut tulevat viikko sitten julkaistun maksuaikataulun mukaan tileille pian tämän jälkeen.

Aika tarkkaan puolitoista vuotta sitten kirjoitin Tukiohjeet 2021 -liitteessä (MT 21.4.2021) maataloushallinnon olevan "Suomen kirkkainta kärkeä sähköisissä palveluissa”. Tuolloin takana oli jo vuosi koronapandemian aiheuttamaa poikkeustilaa, joka oli pannut sekaisin niin yksityistä kuin julkistakin sektoria.

Maataloushallinnossa sen sijaan ei tapahtunut maailmanlaajuisen kulkutaudin vuoksi mitään poikkeuksellista. Tukien haut alkoivat ajallaan ja viljelijätukisovellus toimi moitteetta, valvonnat hoidettiin – poikkeusjärjestelyin toki – ongelmitta ja jokainen tukieuro maksettiin ajallaan.

Viisi vuotta aiemmin, vuonna 2016, tavoitteellinen maksuaikataulu sen sijaan ei toteutunut. Tuolloinkin oli alkanut uusi tukikausi uusine tukineen ja tukiehtoineen. Lisäksi oltiin EU-laajuisesti ottamassa käyttöön karttageometriaan perustuvat tukihakemukset.

Tuolloin Ruokaviraston edeltäjä, Maaseutuvirasto (Mavi) ei saanut pyynnöistään huolimatta riittävää rahoitusta uuden kauden vaatimaan valmistelutyöhön. Mittava työmäärä vaati aikaa enemmän kuin sitä oli käytettävissä, minkä vuoksi tukien maksamista jouduttiin lykkäämään.

Kun ongelma oli leviämässä poliitikkojen käsiin, rahoitus hoidettiin vaivihkaa kuntoon ja aiheutettu kaaos peiteltiin erittäin kalliilla näennäisprojektilla: Mavia ja silloista Elintarviketurvallisuusvirastoa (Evira) ryhdyttiin työntämään yhteen – pyöreää palikkaa neliönmuotoiseen reikään.

Tuloksena syntyi Ruokavirasto, jossa kuuluu edelleen kaksi täysin toimivaa mutta käytännössä erillistä virastoa.

Kuten todettua, tuet on maksettu kevään 2016 kriisistä lähtien ajallaan – siis jo ennen kuin virastofuusiohanketta oli saatu edes käyntiin. Ilman kallista virastofuusiotakin siis olisi selvitty.

Mitä vuodesta 2016 sitten opittiin? Ainakin se, että tärkeintä on laatia realistinen maksuaikataulu. Näin on nyt toimittu: järjestelmien muutokset ovat niin mittavia, ettei ole järkeä lähteä rakentamaan utopioita.

MMM ja Ruokavirasto painottivat maksuaikataulusta tiedottaessaan, että tärkeintä on vaikuttaa hyvissä ajoin rahoituslaitoksiin eli pankkeihin. Tähän työhön on nyt aikaa kokonainen vuosi.

Edunvalvonnan ja tuottajia puolustavien poliitikkojen kannattaa säästää panoksensa niihin asioihin, joissa tuloksia on muutenkin saatava: tukia on turha maksaa yhtään aiemmin, jos markkinat ulosmittaavat ne tiloilta suoraan liian alhaisilla tuottajahinnoilla ja ylikalliilla tuotantopanoksilla.

Markkinoihin vaikuttaminen on toki työlästä. Siihen jää kuitenkin enemmän aikaa, kun lopettaa poliittisten irtopisteiden keruun ja keskittyy olennaiseen. Viljelijätkin säästyvät turhilta pettymyksiltä.