Suomalaiset ruukkuvihannekset versovat kuluttajien toiveista
JOROINEN (MT)
Kotimaisten ruukkuvihannesten viljelijän on kuljettava maailmalla reissaavan suomalaisen jalanjäljissä tai jopa askeleen edellä, koska kotikeittiössään suomalainen haluaa kokea ja maistaa matkan elämykset uudestaan.
Toteuttaakseen halunsa hän menee kauppaan etsimään yrttejä ja salaatteja.
Tähän kysyntään viljelijän on vastattava, mikäli mielii menestyä.
”Kuluttajan toiveet sanelevat, mitä me viljelemme”, sanoo Albert Grotenfelt. Hän omistaa puoliksi sisarensa kanssa Famifarm Oy:n, joka viljelee maamme kattavinta valikoimaa ruukkusalaatteja ja -yrttejä. Niitä myydään Järvikylä-tuotemerkillä.
Ideoita pitää olla myös omasta takaa.
”Aasia on oikea aarreaitta, koska siellä kasviksia on aina käytetty monipuolisesti, ja yrttien valikoima on valtava”, jatkaa toimitusjohtaja Jukka Pehkonen. Kaikki maanosan kasvit eivät menesty Suomessa, mutta joukossa on tännekin sopivia.
Lähiruuan suosio ja halu tietää ruuan alkuperä ovat merkittäviä ruukkuvihannesten kysynnän nousukiidon kasvualustoja. Tämän trendin Grotenfelt uskoo jatkuvan.
”Kehityksen taustalla on kaupunkilaisten kaipuu juurilleen.”
Myös television lukuista kokkiohjelmat vaikuttavat ruukkuvihannesten menekkiin.
Grotenfelt painottaa laadun merkitystä. Mikään kasvi ei myy, jos sen ulkonäkö ja maku eivät ole kohdallaan.
Ruukkuvihannes on herkkä tuoretuote, jonka tuotantoketjun kasvihuoneesta kaupan kautta keittiöön pitää toimia niin paukkupakkasilla kuin helteellä. ”Esimerkiksi basilika on arka kylmälle.”
Kuluttajien käsitys ruukkuvihanneksista perustuu pitkälti kaupan hedelmä- ja vihannestiskien tarjontaan. Lurpahtaneet kasvikset eivät mene kaupaksi.
Grotenfeltin mielestä kaupoissa osataan pääosin käsitellä ruukkuvihanneksia oikein.
Myymälän osaamisesta on kiinni, että siellä osataan arvioida tuotteiden menekin ja tilata niitä oikean määrän. Näin varmistetaan, että tuotteet kiertävät nopeasti.
Ajoittaminen aiheuttaa joskus pulmia myös viljelijälle.
Pääsiäinen ja joulu ovat ruukkuvihannesten sesonkeja, joten siemeniä on osattava kylvää oikeaan aikaan ja riittävästi.
Pääsiäinen on erityisesti mintun kulta-aikaa. Jos se valmistuu viikon liian myöhään, sitä ei juuri osteta. Viikko liian aikaisin on sekin ongelma, mutta ei aivan myöhästymisen veroinen, Pehkonen kertoo.
Sää lisää pääsiäisen tavarantoimitukseen vaikeutta sen mukaan, osuvatko pyhät maaliskuun alkuun vai vasta huhtikuulle.
Toisaalta pääsiäinen on joulua helpompi, koska pääsiäisen viikonpäivät ovat aina samat eli tavaraa toimitetaan kauppoihin aina samaan aikaan.
Tulevaisuudessakin ruukkuvihanneksia tuotetaan vesiviljelyn keinoin, mutta automatiikka käytetään entistä enemmän, Pehkonen arvioi.
Ledvalot saattavat muuttaa tuotantoa niin, että kasvit viljellään kasvihuoneiden sijaan umpinaisissa halleissa ilman luonnonvaloa. Neljän vuodenajan Suomessa tämä auttaisi tasaisten kasvuolosuhteiden luomisessa.
Jos automatiikan ja valaistuksen uudet ratkaisut ovat kaukana, biohajoava ruukku odottaa kulman takana.
Jo nyt on olemassa ruukkuja, jotka kompostoituvat, mutta vaativat hajotakseen niin korkeita lämpötiloja, että siihen päästään ainoastaan teollisissa laitoksissa, Pehkonen kertoo.
Lisäksi nämä ruukut on usein valmistettu öljypohjaisesta materiaalista.
”Se ei ole aidosti luonnossa biohajoava. Harras toive on, että myös kompostissa maatuva ruukku kehitetään.”
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
