Pitkänlinjan urakoitsija: "Kun paljon urakoi, oli myös paljon poissa"

Vehmaalla Varsinais-Suomessa asuva viljanviljelijä ja koneurakoitsija Harri Mäkitalo on huomannut Raisioon viljaa kärrätessään, että monille autoilijoille viljakärryä vetävän traktorin laillinen 60 kmh:n nopeus on yllätys. Varsinkaan raskaammat autot eivät meinaa ehtiä ohi ja läheltä piti -tilanteita on ollut. Kuva: Arto Takalampi

Emakkosikalayhtiön ajettavalla lietteenlevittimellä levitetään kauden aikaan reilusti yli 20 000 kuutiota lietettä osakkaiden kahdesta sikalasta. Levitin on talvisäilössä Mäkitalon konehallissa. Kuva: Arto Takalampi

Vehmaalainen viljanviljelijä ja koneurakoitsija Harri Mäkitalo sanoo, että urakoitsijat ovat luonteeltaan hieman ahneita työlle, positiivisessa mielessä. Kaikki tarjotut urakat otetaan vastaan ja töitä tehdään ehkä enemmän kuin niitä ehditään säädylliseen aikaan tehdä.

"Tuo pätee minuun. Joustan aika paljon enkä ole osannut sanoa kovinkaan helposti ei, kun on kerran sitoutunut urakoimaan. Se on hyvän ja palvelevan urakoitsijan tapa", hän korostaa.

"Ja jos sanoo, etten nyt oikein ehdi, kysy joltain toiselta, seuraavalla kerralla saatetaankin kysyä vain siltä toiselta!"

Pitkään ja monipuolisesti urakoinut Mäkitalo on pohtinut syvällisemmin urakointiuraansa. Hän sanoo osaavansa iän myötä jo jättää jouston varaa, mikä helpottaa omaakin kiirettä. Näin ei välttämättä ole ennen ollut.

"Kun paljon urakoi, oli myös paljon poissa. Ja kun vieraille urakoi, omat työt oli sitten tehtävä iltaisin ja öisin. Se kaikki on ollut omasta perhe-elämästä ja vapaa-ajasta pois. Kyllähän se näin jälkikäteen pysäyttää, kun nyt jo aikuiset lapset sanovat, että olit aina poissa."

Mäkitalo osti kotitilansa vuonna 1987 perikunnalta kahden veljensä siirryttyä päätoimisesti omille tiloilleen. Hän sanoo olevansa kiitollinen siitä, että pääsi kehittämään kasvinviljelytilaansa jo 23-vuotiaana.

Häntä harmittaakin monen maataloudesta kiinnostuneen nuoren puolesta, kun he joutuvat odottelemaan eivätkä pääse lunastamaan ja kehittämään tilaa ajoissa.

"Nuorena on intoa ja rohkeutta toteuttaa suunnitelmia. Minä ostin maata pienissä paloissa aina kun tuli tilaisuus muiden rakentaessa sikaloita. Talous pysyi kuitenkin hanskassa, kun pelto oli kohtuuhintaista eikä kerralla tullut hirvittävää määrää velkaa."

Mäkitalo naurahtaakin, että opettajana toimiva Kaisa-vaimo tuo perheelle leivän ja hän itse investoi maatalouteen takaisin sen, mitä siitä tulee. Vaimon kuljetusapu on korvaamaton myös silloin, kun urakointikoneita siirrellään paikasta toiseen.

Mäkitalo sanoo olevansa sydämeltään viljanviljelijä, mutta myös urakoitsija. Näistä jälkimmäinen on tullut jo isältä verenperintönä.

"Meidänkin viljatilalla sivutoiminen urakointi on ollut tarpeellinen lisätulonlähde kerättäessä tuloja pienistä puroista, kun viljanhinta on mitä on", hän huomauttaa.

Urakoinnin hän aloitti pian tilan oston jälkeen kalkinlevityksellä. Parhaimmillaan vuotuinen levitysmäärä nousi yli kolmeen miljoonaan kiloon.

Koneyhteistyötä on edelleen yhdessä Antti-veljen kanssa: Harri pui molempien viljat sekä hieman rahtia ja Antti kylvää molempien jyvät.

Kalkinlevitys väistyi vähitellen, kun Mäkitalo lähti osakkaaksi vuonna 2000 perustettuun emakkosikalayhtiöön Vehmaan Haikara Oy:hyn. Muut kolme osakasta ovat kotieläintuottajia ja Mäkitalo vastaa kunnossapidosta sekä lietelogistiikasta.

"Varsin pian hankimme kimppakoneeksi ja myöhemmin omaksi ajettavan Vredo-lietteenlevittimen. Itse ostin siirtovaunun ja aloin ajaa lietettä sikaloista levityskonttiin", hän sanoo.

"Sen jälkeen siirtoajo onkin ollut taloudellisesti merkittävin urakointihommani."

Vredolla ajetaan käytännössä vain Haikaran sekä sen jatkoksi hankitun Possupop Oy:n välikasvattamon 20 000 kuution lietteet osakkaiden omille pelloille sekä 650 hehtaarin vastaanottosopimusalalle.

Siirtoajossa olevat kaksi–kolme säiliövaunua tyhjäävät lietteen pellolla olevaan 45 kuution siirtokonttiin, josta Vredo levittää sen mullattuna peltoon. Päivittäinen levitysmäärä on parhaimmillaan 1 000 kuutiota ja noin 30 kuutiota hehtaarille.

"Kylvöaika on urakoitsijan kiireisintä aikaa, kun yhtaikaa pitää levittää lietettä ja äestää pellot kylvökuntoon. Joskus on äestys tai kylvö epäonnistunut, kun ei ole muka ehditty katsoa oikeaa muokkaus- tai kylvösyvyyttä", hän naurahtaa.

Mäkitalon siirtoajoyksikössä on alustana Metakan kolmiakselinen jalkalavavaunu ja sen päällä on Livakan 20-kuutioinen pönttö yli 6-metrisellä puomilla. Vaunussa on vain purku ja se täytetään sikalan sekoittajapumpulla. Samaa Metakan alustaa käytetään myös viljan ajossa.

Jo kolme vuotta lähes kaikki liete on separoitu. Jos kynnetty tai kevytmuokattu pelto on tasausäestetty, Vredo kulkee Mäkitalon mukaan tasaisesti, pintaan ei jää mitään ja hajuhaitat ovat huomattavasti pintalevitystä pienemmät.

Vehmaan Haikara Oy:n isossa emakkosikalassa on parhaillaan käynnissä mittava, lähes 2,5 miljoonan euron investointi koko porsastuotannon siirtämisestä vapaaporsitukseen.

Investointi kattaa sekä laajennusosan että vanhemman osan saneerauksen vapaaporsitukseen. Laajennusosa ja osa vanhasta porsitusosasta on jo valmis, ja loppu saneerauksesta valmistuu keväällä.

"Vapaaporsitus vaatii noin neljänneksen enemmän alaa. Aiemmin osastossa oli 40 emakkoa, nyt 30. Kokonaisemakkomäärä pysyy kuitenkin laajennusosan ansiosta samana", Harri Mäkitalo sanoo.

Parhaimmillaan sikalatyömaalla on ollut oman väen lisäksi 30 työntekijää. Ison hankkeen työt on saatu kuitenkin ketjutettua hyvin. Sikalassa on 15 vakituista työntekijää.