Karjan syötäväksi kelpaavan biomassan määrä vähenee maailmassa ‒ ylilaidunnusta myös Euroopassa

Ylilaidunnusta esiintyy kaukokartoituksen mukaan laajasti myös Uudessa-Seelannissa.  Kuva: Terhi Torikka

Laitumiin perustuva karjankasvatus tarjoaa elannon yli 800 miljoonalle ihmiselle maailmassa. Huolestuttavaa on, että laidunnettavan biomassan määrä on viime vuosina monin paikoin vähentynyt, ilmenee Aalto-yliopiston johtaman kansainvälisen tutkimuksen tuloksista.

Eläinten syötäväksi kelpaavan biomassan määrän väheneminen pienentää alueen suurinta mahdollista laidunpainetta. Hälyttävin tilanne on Itä-Aasiassa, kuten Kiinassa, missä monet alueet ovat selvästi ylilaidunnettuja.

Biomassan väheneminen yhdessä saman tai aiempaa kovemman laidunpaineen kanssa johtaa maaperän rapautumiseen ja jopa aavikoitumiseen.

"Sopivalla voimakkuudella laidunnus voi sen sijaan lisätä kasvipeitteisyyttä, sitoa hiiltä, lisätä biodiversiteettiä ja luonnon kestokykyä katastrofeja vastaan", tutkimusta johtava Johannes Piipponen kertoo.

Ylilaidunnus ei ole vain kaukomaiden ongelma. Kartalla mustalla merkittyä ylilaidunnusta näkyy runsaasti myös Euroopassa, mikä yllätti osittain tutkijatkin.

"Se tarkoittaa, että Euroopan maissa karjalle ei riittäisi rehuksi omien nurmialueiden biomassa."

Tilannetta selittää intensiivinen tuotanto, jossa väkirehulla on iso rooli. Lisäksi Euroopan tilannetta synkentää se, että isojen eläinten, kuten lypsylehmien kierto on nopea ja rehua tarvitaan paljon. Monissa vähemmän kehittyneissä maissa eläinten keski-ikä on korkeampi, mutta tuotos ja rehuvaatimus alhaisempia.

Euroopassa ylilaidunnusta esiintyy eniten Irlannissa, missä on pitkät perinteet laiduntamiselle.  Kuva: Riitta Mustonen

Euroopan ylilaidunnetuimmat alueet sijaitsevat Irlannissa, missä on pitkä laidunnusperinne. "Hyvä maaperä kestää korkeaakin laidunnusta melko pitkään, mutta esimerkiksi loiset ovat jo Irlannissa selkeä ongelma."

Suomen kartallakin näkyy mustia pisteitä, mutta tilanne ei ole Piipposen mukaan huolestuttava. "Suomessa laidunpaine on melko kestävällä tasolla. Silti täälläkin on syytä pohtia esimerkiksi sitä, miten rehun riittäminen turvataan, kun vuosien välinen vaihtelu on suurta."

Lampaistaan ja maidontuotannostaan tunnettu Uusi-Seelanti on kartalla kokonaan musta. Maasta viedään silti paljon lampaanlihaa muualle. "Saattaa olla, että tilanne on siellä melko tuore ja eläinaineksen kehittyminen on tasannut ylilaidunnuksesta aiheutuneita ongelmia. Kiinnostavaa on nähdä, nouseeko niitä esiin myöhemmin", Piipponen pohtii.

Valopilkkujakin tutkimuksessa löytyi. Syötäväksi kelpaavan biomassan määrä on kasvanut muun muassa Afrikan keskiosissa, missä karja on tärkeä elinkeino.

Laidunnettavaksi kelpaavan biomassan määrä näyttäisi kasvaneen Afrikan keskiosissa, missä karjan kasvatuksella on hyvin tärkeä ravitsemuksellinen merkitys. Arkistokuva Etiopiasta.  Kuva: Terhi Torikka

Laidunnusta olisi varaa lisätä myös pohjoisilla alueilla, kuten Venäjän tai Kanadan pohjoisosissa, jopa Suomessakin.

"Toinen asia on, onko siellä laiduntaminen kovin taloudellista", Piipponen pohtii.

Tutkimuksessa määritettiin alueittain eläinten syötävissä olevan biomassan määrä ja siihen perustuva korkein mahdollinen laidunpaine kaukokartoituksella, eli satelliittien avulla. Tutkimustapa oli poikkeuksellinen. Vastaavan tutkimuksen tekeminen kenttäkokeiden perusteella olisi vaatinut vuosikymmenien työn ja tuhansia koeruutuja eri puolilta maailmaa.

Kaukokartoituksella saatavat tulokset ovat puolueettomia, mitä kaikkien maiden itse raportoimat tiedot eivät välttämättä ole. Koko aineisto on julkinen.

Piipponen tiedostaa riskin esimerkiksi siitä, että joku löytää tutkimuksesta virheitä. Tällaista ei kuitenkaan ole vielä ilmennyt. "Ja parempihan se on, että virheet löydetään jos niitä on."

Tutkimus on herättänyt runsaasti kansainvälistä kiinnostusta. Tuloksista ovat kiinnostuneet etenkin ruuan tuotannon ja kulutuksen optimointiin perehtyneet tutkijat.

Piipponen korostaa, että kaukokartoitukseen ja globaaliin tutkimukseen liittyy epävarmuuksia. Siksi esiin nousevia ongelma-alueita olisi syytä tarkastella lähemmin paikallisesti.

Tutkimusryhmä selvittää parhaillaan, mihin suuntaan ylilaidunnuksen trendi kehittyy. Esimerkiksi Kiinassa on ryhdytty toimiin vuoristojen rapautumisen ehkäisemiseksi, Piipponen kertoo.