Kylmyys, karkailu ja kanervat leimaavat hunajavuotta
Kesän hunajasato jää kauas tavanomaisista kiloista kylmän ja sateisen kesän takia.
Monet mehiläisille tärkeät satokasvit kukkivat tuskin lainkaan ja sää heikensi mehiläisten lentohaluja.
Monet pesät kärsivätkin alkukesästä suorastaan nälkää, kertoo mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä Suomen Mehiläishoitajain liitosta SML.
Sää lämpeni vasta kesäkuun lopussa ja kesä tuli elokuussa.
”Kahdeksan päivän aikana mehiläiset ovat keränneet 60 prosenttia sadosta. Vain kerran 10 vuodessa pesien paino nousee elokuussa”, Seppälä kertoo.
Pääsadon valmistumisen viipyminen on saanut mehiläiset parveilemaan historiallisen ponnekkaasti.
”Mehiläiset ovat edelleen sitä mieltä, että pääsatokausi on vasta tulossa.”
Parveilu on mehiläisten ainoa luontainen lisääntymiskeino.
Kun aika koittaa, vanha emo lähtee pesästä 10 000–50 000 työmehiläisen kanssa.
Uusi emo jää hallitsemaan vanhaa yhdyskuntaa.
Mehiläistarhurille karkurit ovat taloudellinen menetys, joten he pyrkivät estämään parveilun ja jakamaan pesän ennen parveilua.
Parvet on hyvä ottaa talteen myös siksi, että tarhamehiläisille ei Suomessa ole luonnostaan riittävästi pesäpaikkoja.
Osa kasveista kukoistaa viileyden ja kosteuden ansiosta poikkeuksellisen upeasti. Esimerkiksi kanervalle vuosi on ollut täydellinen, Seppälä kuvailee.
Kanervahunaja ei ole tarhaajien suosikki, koska hyytelömäisen koostumuksensa takia se on hankala lingottava. Lisäksi hunajaan jää helposti pieniä vahamuruja.
”Se on kuitenkin hienoa hunajaa, joka kannattaa myydä puhtaana kanervahunajana. Siitä pitää osata kertoa kuluttajille oikein.”
Maija Ala-Siurua
Sivulla www.mehilaishoitajat.fi
on parvia pyydystävien
mehiläishoitajien yhteystietoja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
