Viljelykasvien sitoma hiili on huomioitava

Luonnonvarakeskuksen tutkijat Lehtilä, Katajajuuri ja Heusala selittivät kirjoituksessaan 3.2.2023, miksi viljelykasvien sitomaa hiiltä ei huomioida kasvihuonekaasutarkasteluissa. Keskeinen peruste on se, että hiili kiertää kulutettujen elintarvikkeiden kautta takaisin ilmakehään niin nopeasti, ettei sitä voi taseisiin laskea.

Perustelu on huono. Ruokaketjun keskeistä päästölähdettä, kuluttajaa, ei voi vapauttaa ilmastovastuusta sillä perusteella, että hän vapauttaa haltuunsa tulleen hiilen nopeasti takaisin ilmakehään.

Kasvihuonekaasutarkasteluissa on kysymys paitsi kokonaispäästöjen hallinnasta myös päästöjen todellisesta ja vähennysten oikeudenmukaisesta jakautumisesta kansalaisten kesken. Fossiilisen hiilen päästöt tilastoidaan taholle, joka vapauttaa hiilen ilmakehään. Ei ole mitään perustetta sille, että biologisissa kierroissa kiertävän hiilen kohdalla toimitaan toisin.

Kirjoittajien mukaan satoon sitoutuneen hiilen huomioiminen voi johtaa laskennoissa harhaan. Tämä on turha huoli. Satoon sitoutuneen hiilen määrä on ruokaketjun hiilenkierron tarkimmin tunnettu osa. Käytännössä kaikki maatiloilla tuotettu sato punnitaan ja siihen sitoutuneen hiilen määrä on helppo laskea. Aivan yhtä helppoa on laskea elintarviketeollisuuden raaka-aineista ja kuluttajien kuluttamista elintarvikkeista vapautuneen hiilen määrä ja sisällyttää nämä molemmat laskelmiin.

Satoon sitoutuneen hiilen huomiotta jättäminen sen sijaan johtaa varmasti harhaan. Tieto kuormituksen jakautumisesta ruokaketjun sisällä sekä hiilinielujen ja päästölähteiden alueellisesta sijainnista menetetään. Nykykäytännöllä esimerkiksi suomalaista kauraa syövän amerikkalaisen ravihevosen ilmakehään vapauttama hiilidioksidi tilastoidaan suomalaisen kauranviljelijän päästöksi ja Helsingin kaupungin pelletinpoltosta aiheutuneet päästöt metsänomistajien päästöiksi.

Viime aikoina useita alkutuotantoon kohdistuvia ympäristövaatimuksia on perusteltu sillä, että ne ”perustuvat tieteeseen” tai sillä, että ”aiheuttaja maksaa”. Ei voi olla niin, että näitä perusteluja käytetään vain silloin, kun maksajana on maa- ja metsätalous.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa käyttöön otettavan säätelyn on perustuttava luonnontieteellisiin tosiasioihin ja sääntöjen on oltava samat kaikille.

Tommi Peltovuori

Loppi