Valtava määrä hyviä elintarvikkeita uhkaa mennä hävikkiin, kauppa ja teollisuus varoittavat
EU:n pakkausdirektiivin tarkka toteutus antaa odotuttaa itseään.
Tulevan pakkausdirektiivin tulkinnasta ei ole toistaiseksi varmuutta Suomessa. Kuvan pakkaukset eivät liity juttuun. Kuva: Jani KauttoViherpesudirektiivinä tunnettu EU:n vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi pyrkii estämään harhaanjohtavaa markkinointia. Tällä halutaan vahvistaa kuluttajien luottamusta.
Tavoitteiltaan tarpeellisen sääntelyn toimeenpanossa on syytä käyttää tervettä järkeä ja tarpeen vaatiessa kansallista harkintaa, Elintarviketeollisuus ja Kaupan liitto huomauttavat.
Kuluttajien vihreän siirtymän direktiivissä rajoitetaan muun muassa ympäristöväittämien sekä kestävyysmerkintöjen käyttöä.
Sääntely kieltää käytännössä lähes kokonaan yleisten ympäristöväittämien käyttämisen ja rajoittaa laajasti erilaisten kestävyysmerkintöjen käyttöä asettamalla niille sertifiointia koskevan vaatimuksen.
”Direktiivin sanamuodoista ei kuitenkaan voida täysin kattavasti päätellä, mitkä kaikki merkinnät kuuluvat sääntelyn piiriin ja mitkä eivät. Tämä aiheuttaa merkittäviä haasteita yrityksille”, kommentoi tilannetta MT:lle Kaupan liiton johtava asiantuntija Tiina Vyyryläinen.
Direktiivi on osa kuluttajansuojasääntelyä ja se ollaan panemassa täytäntöön kansallisesti kuluttajansuojalain sekä sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen muutoksin.
HE-mietintö oli loppuvuonna lausuntokierroksella ja nyt tällä hetkellä oikeusministeriössä jatkovalmistelussa.
Direktiivin mukaan nämä markkinointia koskevat säännökset on saatettava sovellettaviksi jäsenmaissa 27.9. 2026 alkaen ja direktiivi ei pidä sisällään mitään siirtymäsäännöstä jo varastossa oleville, markkinoille jo saatetuille hyödykkeille.
”Tämä tarkoittaa sitä, että komission tämän hetken tulkinnan mukaan kaikkien kuluttajille saatavilla olevien hyödykkeiden on 27.9. alkaen oltava uusien merkintävaatimusten mukaisia”, Vyyryläinen toteaa.
”Tuotelainsäädännössä on usein siirtymäsäännökset markkinoille jo saatetuille tuotteille, mutta koska tämä on yleistä kuluttajansuojasääntelyä, ei tätä ole valitettavasti huomioitu valmisteluvaiheessa.”
Direktiivi itsessään on hyväksytty jo alkuvuodesta 2024.
”Edelleen puuttuu selkeät tulkintaohjeet moniin käytännön tilanteisiin ja ennen kaikkea tuohon kestävyysmerkinnän määritelmän sisältöön. Pakkaussuunnittelu ja -muutokset ovat hyvin aikaa vieviä prosesseja ja syyskuu tulee valitettavan pian vastaan.”
Komissio on ehdottanut yhtenä ratkaisuna jo markkinoille saatettujen tuotteiden uudelleen merkitsemistä esimerkiksi tarroin.
”Tämä on kuitenkin käytännössä aivan mahdoton toimi toteuttaa. Valmistajat vastaavat lähtökohtaisesti tuotteidensa pakkausmerkinnöistä ja niiden lainmukaisuudesta, mutta kauppa on kuluttajansuojalainsäädännön perusteella vastuussa siitä, että sen myymät tuotteet ovat lainmukaisia.”
Kaikkien jo varastossa olevien tuotteiden merkintöjen läpikäyminen ja uudelleen tarroittaminen olisi Vyyryläisen mukaan valtava ponnistus.
”Sekin on täysin epäselvää, että millaisella tarralla tämä pitäisi toteuttaa. Kuluttajien luottamuksenkin ja pakkausten luettavuuden näkökulmasta tarroittaminen on huono ehdotus.”
Kauppa on arvioinut, että pahimmillaan sääntelyyn sopeutuminen voi aiheuttaa satojen miljoonien turhan kustannusvaikutuksen, mikäli tuotteita joudutaan poistamaan myynnistä vääränlaisten pakkausmerkintöjen vuoksi.
”Direktiiville tulisi myöntää siirtymäaikaa.”
Elintarvikepakkauksissa käytetään runsaasti erilaisia tuotteiden ja raaka-aineiden valmistustapoja, alkuperää ja sisältöä kuvaavia merkintöjä.
Elintarviketeollisuusliiton vastuullisuuden ja kestävän kehityksen asiantuntija Laura Aalto sanoo, että merkintöjen päivittäminen pakkausmateriaaleihin eli pakkausmuutokset ovat elintarviketeollisuudelle valtava kustannus ja ponnistus, ja ne vievät pitkään.
”Yhdellä yrityksellä mahdolliset kustannukset voivat kohota jopa 10 000–300 000 euroon yrityksen koosta riippuen.”
Kustannuksia aiheuttavat paitsi pakkausmuutokset, niin myös jatkossa vaadittava kolmannen osapuolen sertifiointi käytettäville kestävyysmerkinnöille.
”Pidämme epärealistisena vaatimusta jonka mukaan säännöksiä tulisi alkaa soveltaa 27.9. alkaen, kun tulkintoihin liittyy edelleen epäselvyyksiä ja kansallinen toimeenpano on kesken.”
Elintarviketeollisuuden yrityksille ei Aallon mukaan jää käytännössä siirtymäaikaa tehdä pakkausmuutoksia, eivätkä kaikki pakkausmuutokset mitenkään ehdi kauppoihin syksyksi.
”Ratkaisuna ei voida pitää tuotteiden tarroittamista, jota komissio on ehdottanut, vaan direktiiville tulisi myöntää siirtymäaikaa. Mikäli näin ei tapahdu, mielestämme kansallisessa lainsäädännössä varastoissa olevien pakkausmateriaalien ja tuotteiden myyminen loppuun tulisi mahdollistaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
