Maatila toi savolaisperheen Ivaloon
Sari Ikonen palasi koti-tilalleen.Kalla-vasikka on nelivuotiaan Sannin suosikki. Juha Kauppinen Kuva: Viestilehtien arkistoIVALO (MT)
Sari ja Harri Ikonen päättivät muuttaa Savosta viiden lapsensa kanssa jatkamaan Sarin isovanhempien aikoinaan perustamaa tilaa. Päätöstä edesauttoi palkkatöiden epävarmuus.
Puutarha-alalla työskennelleen Sarin työt olivat vahvasti painottuneet kesään. Aikoinaan Sari on käynyt myös maatalouskoulun.
Harri työskenteli Varkauden meijerissä sen lakkauttamiseen saakka. Viimeksi hän on ollut töissä metallialalla.
”Jonkin verran aikaisemmista työkokemuksista on ollut hyötyä, mutta paljon on edelleen opittavaa”, Ikoset pohtivat.
Pohjoisen metsästys- ja kalastusmahdollisuudet houkuttelivat myös.
Myös pojat, Ville ja Arttu, ovat tykänneet asua Ivalossa. Lehmätkin ovat heidän mielestään ”aivan kivoja”. Koulussa kaikki ovat keskenään kavereita.
Vanhaemäntä ja Sarin äiti Ritva Palokangas on mielissään tilan toiminnan jatkumisesta. ”Monet itkut olisi itketty, jos tilalle ei olisi tullut jatkajaa.”
Kun Sarin vanhemmat ottivat tilan hoitaakseen, siellä oli viisi lehmää. He ovat tehneet paljon työtä tilan kehittämisen eteen, ja Sarille ja Harrille siirtyi 27 lypsävän lehmän maitotila.
Tällä hetkellä navetassa on 33 lehmäpaikkaa, kun sonnikasvatuksesta on luovuttu.
”Vielä emme ole suunnitelleet laajentamista eivätkä suuret kehityssuunnitelmat ole ajankohtaisia. Nyt on monta rautaa tulessa ja uuden opettelu on vienyt paljon aikaa.”
Kiimantarkkailun Sari kokee hankalimmaksi työvaiheeksi. Jalostustavoitteista tärkeimmäksi hän listaa terveyden.
”Äiti on ollut suurena apuna. Neuvoja häneltä saa aina tarvittaessa”, Sari huokaisee helpottuneena.
”Alueen muut tilat ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Heiltä olemme saaneet lainata koneitakin”, Sari kiittelee.
Hän laskeskelee, että Ivalossa on puolisen kymmentä maitotilaa.
Navetta on vanha parsinavetta, joka on vaatinut hieman remontointia. Myös pellot on täytynyt kunnostaa ja uusia. Lisäksi perhe rakentaa omakotitaloa pihapiiriin, jossa asutaan neljässä polvessa.
Ritva laittaa lapsenlapsensa, Villen ja Artun, opastamaan meidät tilan pelloille, jossa kevättyöt ovat kovassa vauhdissa.
”Säilörehusta täytyy saada mahdollisimman hyvälaatuinen ja riittävä sato, sillä ostorehut ovat kalliita. Apila ei näin pohjoisessa menesty montaa vuotta, eikä vilja kasva, joten väkirehuun menee väistämättä paljon rahaa”, Harri kertoo.
Palolan maitotilalla jäädään poikkeuksellisen lämpimän alkukesän jälkeen odottamaan sadetta, jotta nurmen kasvu pääsisi vauhtiin.
LAURA KYLMÄMAA
Nyt on
monta
rautaa tulessa ja uuden opettelu
on vienyt paljon
aikaa.«
Monet
itkut olisi
itketty, jos tilalle
ei olisi tullut
jatkajaa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
