Alaikäisenä maanviljelijäksi päätyneellä Lasse Kärkkäisellä on ollut jo vuosia paljon vastuuta ‒ mutta myös vapaus omiin ratkaisuihin

Lasse Kärkkäinen viljelee maata Ruokolahdella. Hän seuraa erilaisia alaan liittyviä kanavia verkossa, mutta lukee myös Maaseudun Tulevaisuuden paperilehteä.  Kuva: Mikko Nikkinen

Kun maanviljely on ollut haaveammatti lapsesta asti, uskoa maahan riittää myös vaikeampina vuosina. Tälle syksylle osui Lasse Kärkkäisen tilalla sekä onnistumisia että epäonnistumisia.

”Edelliseen vuoteen nähden sato oli hyvä, mutta yleisesti ei kovin kummoinen. Vettä olisi saanut tulla sadonmuodostuksen aikaan enemmä”, 25-vuotias Kärkkäinen sanailee kahvikupin äärellä Ruokolahden Lassilan kylässä, missä pihamaalta siintää Venäjä.

Kuva: Mikko Nikkinen

Viime kesä oli Kärkkäiselle jo yhdekäs viljelijänä. Hän otti vain 16-vuotiaana vastuun äitinsä suvun kotitilasta, kun sitä hoitanut eno äkillisesti kuoli kesken puintien.

Kaupungissa lapsuutensa asunut Kärkkäinen oli juuri hakeutunut opiskelemaan maataloutta ja työskenteli enonsa luona puintiapuna. Koska hän oli vielä alaikäinen, tilan omistivat ensin virallisesti äiti ja tämän veli.

”Silloin joutui vähän enemmän neuvottelemaan asioista, mutta alusta asti olin tiiviisti mukana päätöksissä. Suunnitelmissa oli jo enon eläessä, että tila siirtyisi joskus minulle.”

Monella tilalla edellinen sukupolvi vaikuttaa ratkaisuihin vielä sukupolven vaihdoksen jälkeenkin. Kärkkäinen on saanut viedä tilaa eteenpäin oman visionsa mukaan. Siihen liittyy muun muassa paljon yhteistyötä, luomumaisia viljelymenetelmiä sekä peltojen kunnostusta.

Viljelijän työ on joskus yksinäistä. Onneksi lähellä asuu myös uita nuoria viljelijöitä, joiden kanssa saa vaihtaa ajatuksia.  Kuva: Mikko Nikkinen

”Moni valittaa, että Itä-Suomen pellot ovat pieniä. Kaivinkonetta käyttämällä lohkoja saa yhteen ja vesitalouden kuntoon”, Kärkkäinen sanoo.

”Mutta tietysti fakta on se, että esimerkiksi urakoinnin tai yhteistyön kannalta ajatellen säteeltään 50 kilometrin ympyrästä suunnilleen puolet on Venäjää ja neljäsosa Saimaata.”

Vaikka yhteistyötiloille kertyy metsiä ja vesistöjä kiertäen matkaa, Kärkkäisellä on 5-10 yhteistyökuviota muun muassa koneiden käyttöön, töihin ja lohkojen yhdistämiseen liittyen. ”Jollain kerralla siinä jää enemmän miinukselle, mutta kokonaisuus on paljon plussalla.”

Hän on panostanut paljon myös vuokrapeltoihin, mikä on poikinut uusia vuokrasopimuksia. Tilan pinta-ala on nyt yli kolme kertaa suurempi kuin yhdeksän vuotta sitten.

”Jossain vaiheessa kasvu oli tärkeämpää. Nyt kun on päässyt tiettyyn kokoluokkaan, on tärkeämpää, että homma toimii.”

Lasse Kärkkäisen tila rajoittuu rajavyöhykkeeseen ja pellon takana siintää venäläinen metsä. Rajan läheisyys houkuttelee joskus hiekkatielle uteliaita kulkijoita kylttejä ihmettelemään.  Kuva: Mikko Nikkinen

Lähialueen tiloilla on muitakin nuoria maatalousyrittäjiä, joiden kanssa ajatuksia vaihdetaan aktiivisesti.

”Joka tilalle ei löydy jatkajaa, mutta ei tarvitsekaan. Paljon meille riittää tekemistä tämän kulman pelloissa, että ne kaikki saadaan ajanmukaiseen ja järkevään käyttöön.”

Yhteydet kollegoihin torjuvat myös yksinäisyyttä, joka välillä kuuluu itsenäisen työn huonoihin puoliin.

”Joskus omat virheet rassaa kovasti. Kavereiden kanssa saa avautua ja myös kuunnella. Vaikka joskus ei jaksaisi kuunnella, tietää että kannattaa, koska huomenna roolit voi olla toisinpäin.”

Syksy on hyvää aikaa koneiden kunnostukselle. Kärkkäisen suunnitelmissa on tehdä lisää lämmintä hallitilaa, jossa koneita olisi mukavampi korjata ja huoltaa myös kylmällä säällä.  Kuva: Mikko Nikkinen

Ennen koronapandemiaa mies kaipasi välillä kaupunkiin, nykyisin harvemmin.

Maailma ympärillä on muuttunut viime aikoina nopeasti, mutta nuori viljelijä katsoo rauhallisesti tulevaan.

”Missään vaiheessa ei ole hirvittänyt. Suunnitelmia on 5-10 vuoden päähän, mutta niistä voi tarvittaessa joustaa radikaalistikin.”

Lasse Kärkkäinen on panostanut paljon peltojen kuntoon ja salaojitukseen.  Kuva: Mikko Nikkinen

Maatalous on tähän asti joka vuosi antanut Kärkkäiselle riittävän tulotason, eikä tämäkään vuosi näytä tekevän poikkeusta.

”Hintasuojaamalla osan sadosta sain sen mitä tavoittelin, eli kaksi rekkakuormaa lähti eteenpäin heti puinneilta.”

Kiireisimpien aikojen ulkopuolella Kärkkäinen tekee urakointia ja on myös käynyt töissä muun muassa metsäkoneen kuljettajana ja ratatyömaalla. ”Eniten siksi, että pitää nähdä myös muuta kuin oma tila.”