800 nautaa tutkittiin, yhdestäkään ei löytynyt loismadon toukkarakkuloita – lihantarkastusta voidaan vihdoin keventää

Lihantarkastus on vaativa prosessi. Kuva: Kari Salonen

Lihantarkastus on teurastamoissa tarkasti säädelty ja isoja kustannuksia aiheuttava prosessi. Nyt se helpottuu Suomessa hiukan, sillä yksi terveysriski on käytännössä suljettu pois.

Ihmisen kapea väkäsetön heisimato on loinen, joka kiertää ihmisen ja naudan välillä. Ihmiseen se voi siirtyä riittämättömästi kypsennetystä naudanlihasta, joka sisältää loismadon toukkarakkuloita eli kystikerkuksia. Nautaan tauti taas tarttuu ihmisulosteesta, joka sisältää loisen munia. Naudalla tautia kutsutaan kystikerkoosiksi.

Tauti on kummallakin lajilla yleensä oireeton tai lieväoireinen.

EU-lainsäädäntö on vaatinut, että nautojen ruhot tutkitaan kystikerkoosin varalta viiltämällä poskilihakset. Uudistuneen EU-asetuksen mukaan poskilihasviilloista voidaan kuitenkin luopua, jos voidaan osoittaa, että loisesta ei aiheudu riskiä kuluttajille.

Poskilihasviiltojen teko on paitsi kuluerä, myös lihantarkastushenkilökunnalle raskas ja työtapaturmille altistava vaihe. Viiltäminen vähentää poskilihasten myyntiarvoa.

Kolmenkymmenen viime vuoden aikana Suomessa tarkastetuista yli 10 miljoonasta naudasta on löytynyt vain yksi varmistettu kystikerkoositapaus vuonna 1996. Ulkomailla loista tavataan yleisemmin.

Ruokavirasto tutki nyt asiaa tarkemmin.

Vuosina 2020 ja 2021 vajaasta 800 naudasta otettiin poski- ja sydänlihasnäyte, joista loista etsittiin. Lisäksi teurastuksen yhteydessä tehtävää lihantarkastusta tehostettiin loisen löytämiseksi. Yhdestäkään näytteestä ei todettu kystikerkuksia.

Ruokaviraston arvion mukaan kuluttajan pitäisi syödä miljoonia annoksia naudanlihaa, jotta kohtaisi yhden tartuntakykyisen loisen.

Tutkimuksen perusteella Ruokavirasto teki päätöksen, että poskilihasten viiltäminen ei nautojen lihantarkastuksessa ole pakollista, mikäli kystikerkoosiin viittaavia muutoksia ei muuten havaita. Päätös tulee voimaan 1. lokakuuta alkaen.