Kotimainen gerbera sinnittelee tuontia vastaan
Lepolan puutarha Turussa tuottaa vuodessa yli kaksi miljoonaa leikkogerberaa. Lajikkeita on 15. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoTURKU (MT)
Lepolan puutarhan kasvihuoneessa valkoiset, keltaiset ja punaisen eri sävyin värittyneet gerberat kurkottelevat kohti valoa. Lajikkeita on yhteensä 15.
Gerbera-ala on 3 000 neliömetriä. Vielä kolme vuotta sitten kukkia tuotettiin kolme kertaa suuremmalla alalla.
Alaa on supistettu tuonnin takia, kertoo toimitusjohtaja Tomi Suominen. Halvat, lähinnä Hollannista rahdatut tuontigerberat ovat painaneet hintoja Suomessa.
Tilanne Hollannissa on jonkin verran tervehtynyt, kun aikaisemmin kukkia viljeltiin alle tuotantokustannusten. Ulkomaisten gerberoiden hintojen nousu tietää hyvää suomalaiskukille.
Kotimaisen gerberan valtti on suuri ja herkkä kukka, mikä tekee sen pakkaamisesta esimerkiksi ruusua vaikeampaa. Tilaa vievän kukan tuominen ulkomailta Suomeen on kallista.
Gerberoiden lisäksi Lepolassa tuotetaan muun muassa suuria kesäkukkia amppeleissa. ”Niitäkin on vaikea kuljettaa edullisesti pitkiä matkoja”, Suominen perustelee.
Lepolassa viljeltiin aiemmin myös leikkoruusuja, mutta se lopetettiin kannattamattomana. Edulliset, Afrikassa tuotetut ja Hollannin kautta tulevat ruusut ovat vuosien ajan vieneet markkinoita suomalaisruusuilta.
Gerberat valittiin viljelyyn myös siksi, että niitä ei tarvitse valottaa yhtä kauan kuin ruusuja. Se säästää tuotantokustannuksia, Suominen kertoo.
Ruukkuihin istutetut taimet tulevat Lepolaan Hollannista 18 viikon ikäisinä. Viikon päästä saapumisesta ensimmäiset kukat ovat poimintavalmiit.
”Kukat poimitaan kaksi kertaa viikossa, jotta ne eivät häiriinny liikaa.”
Yksi ruukku pidetään tuotannossa kaksi vuotta. Hollannissa tuotanto jatkuisi vielä yhden vuoden, mutta Suomessa se ei kannata. Sato heikkenee niin paljon, ettei se enää kata viimeisen talven lämmitys- ja valotuskustannuksia.
Gerbera kasvattaa vuodessa noin 50 kukkaa. Aika nupusta poimintakypsäksi on parisen kuukautta.
Taimet kasvavat kivivillarouheessa. Kun kukat ovat tiensä päässä, niiden annetaan kuihtua parisen viikkoa. Tämän jälkeen ruukut rouheineen ja kasvijätteineen kuljetetaan ongelmajätelaitokselle.
Gerbera pitää poimia juuri silloin, kun kukka on valmis. Liian aikainen kerääminen nuupahduttaa kukan, jonka kehittyminen vaatii paljon energiaa ja vettä.
Usein näkee gerberan kukan tukena tiukan muovisen kauluksen. Sitä ei Suomisen mukaan tarvita, jos kukka on poimittu oikeaan aikaan.
”Se on ennemmin sellainen henkinen tuki, jonka osa asiakkaista haluaa”, hän hymähtää.
Jokainen kaulus pitää käsin pyöritellä varren ympärille ja sen jälkeen lämmittää kiinnittämistä varten lämpöpuhaltimessa. Käsityö nostaa väistämättä gerberan hintaa, joten kauluksesta luopuminen olisi kuluttajienkin etu.
Suominen kuvailee gerberaa herkäksi kasviksi, jota pitää hoitaa huolellisesti. Liika käsitteleminen stressaa kasvia ja sen kasvu kärsii.
Gerberalla on paljon lehtiä, joiden uumeniin tuholaisten on helppo piiloutua. Tämä on ongelma erityisesti kesällä, kun kasvihuoneen luukkuja joudutaan pitämään tuulettamisen takia auki. Luukkujen kautta tuholaiset pääsevät livahtamaan kasvustoon.
Tuholaisia torjutaan tarkan ihmissilmän ja torjuntaeliöiden avulla.
Moderni gerbera sopii hyvin viemiseksi päivänsankarille tai vastavalmistuneelle. Siihen tarkoitukseen sitä käytetäänkin yhä enemmän, Suominen tietää.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
