Ilmastoystävällinen viljely on mahdollista myös turvemailla – "Viljelykielto olisi äärimmäisen epätasa-arvoista"

Turvemaan ennallistaminen on yksi vaihtoehto vähentää sen tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä. Monella tilalla se on kuitenkin mahdoton toteuttaa, koska tilan pinta-alasta jopa suurin osa voi olla turvemaata. Kuva: Pekka Fali

Jos maatalouden kasvihuonekaasuja leikattaisiin pelkästään turvemaiden viljely kieltämällä, kielto koettelisi kaikkein kovimmin Pohjois-Suomea, eritoten Kainuuta ja Lappia. Niissä maatalouskäytöstä poistuisi jopa neljännes koko viljellystä pinta-alasta.

Toisaalta määrällisesti viljelyssä olevia turvepeltoja on eniten Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Tilakohtaisesti kielto voisi olla kuolinisku lukemattomille tiloille, sillä joissakin tapauksissa tilan koko peltoala saattaa olla yksinomaan turvemaita.

"Turvemaiden tulevaisuus on Suomen maataloudelle valtavan mittaluokan kysymys, sillä niillä on merkittävä rooli suomalaisessa ruuantuotannossa", toteaa Luonnovarakeskus Luken tutkija Hanna Kekkonen.

Kekkonen viimeistelee paraikaa väitöskirjaansa tulevaa artikkelia, jota varten hän on selvittänyt turvepeltojen alueellista jakaumaa Suomessa.

Tutkimuksellaan hän luo osaltaan perustaa tulevaisuuden maatalouspoliittisille päätöksille. Ilman tarkkaa tietoa turvemaista viljelijöiden tasapuolista kohtelua eri puolilla maata ei voitaisi turvata.

Tähän liittyen Lukessa on ensi vuoden alussa käynnistymässä uusi hanke, jossa Kekkonen on mukana.

Voitaisiinko turvemaiden viljely sitten kieltää kokonaan?

Kekkosen mukaan niin rajua toimenpidettä ei olisi mahdollista toteuttaa ruokaturvaa vaarantamatta. Ruokaturvasta huolehtiminen on ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hillitsemisessä keskeinen periaate.

"Kielto olisi myös äärimmäisen epätasa-arvoinen toimenpide."

Tavalla tai toisella turvemaiden käytössä pitää kuitenkin tähdätä nykyistä ilmastoystävällisempiin menetelmiin.

Nykyisellään turvemaat ovat pitkälti samanlaisessa käytössä kuin kivennäismaatkin. Niillä viljellään samoja yksi- tai monivuotisia kasveja.

"Vain hyvin pieni osa, 10–20 prosenttia, turvemaista on ekstensiivisessä tuotannossa, esimerkiksi kesantona."

Tämä ei Kekkosen mukaan sinänsä ole mikään ihme.

"Turvemaat koetaan hyviksi viljelysmaiksi. Ne ovat helppoja raivata eivätkä ne yleensä ole kivisiä."

Kosteikkoviljely voisi tarjota suomalaisviljelijöille hyvän vaihtoehdon siirtää turvemaat pois tavanomaisesta peltoviljelystä alueilla, joilla ne eivät ole välttämättömiä viljelyn kannalta.

Sen sijaan turvemaiden ennallistaminen on nykyisellään kinkkisempi kysymys. Koska vetetty ja suoksi ennallistettava pelto jätetään pois viljelystä, se muuttuu viljelemättömäksi alaksi ja putoaa kokonaan viljelijätukien ulkopuolelle, huomauttaa Luken tutkimusprofessori Kristiina Regina.

Siksi tarvitaan poliittista tahtoa, jotta turvemaiden ennallistamiseen saadaan luotua viljelijöitä houkuttavia kannusteita.