Kasvit tarvitsevat riittävästi fosforia – lannoituksen loputon vähentäminen voi heikentää Suomen huoltovarmuutta

Lannoitteenlevitystä. Kuvituskuva. Kuva: Viestimedian arkisto

Suomalaisten peltojen fosforitase jatkaa laskuaan, osoittavat viljavuusanalyysien tuloksista tehdyt yhteenvetoaineistot (MT 7.6.). Vuosien 2020–2023 aikana tehtyjen analyysien perusteella jo viidenneksessä Suomen pelloista otetuista viljavuusnäytteistä fosforin määrä on luokassa huononlainen, ja luokassa huono olevienkin näytteiden määrä on noussut kymmeneen prosenttiin. Luokkaan tyydyttävä kuuluvien peltojen määrä on pudonnut alle neljännekseen ja myös luokkaan välttävä kuuluvien peltojen määrä on kääntynyt ensi kerran 2000-luvulla laskuun. Painopiste on siis yhä vahvemmin kolmessa fosforiviljavuudeltaan huonoimmassa luokassa.

Toki tilastoa tulkittaessa on huomattava, että siinä ei puhuta hehtaareista vaan otettujen näytteiden lukumäärästä. Kaikkia tiloja koskevien ehdollisuusvaatimusten mukaan lannoitettavilta lohkoilta on otettava vähintään yksi näyte, ja jos lohko on suurempi kuin viisi hehtaaria, näytteitä on otettava kaksi.

Kolmen huonoimman luokan kasvava osuus kielii kuitenkin huolestuttavasta ilmiöstä: yhä useammalla pellolla fosforia ei anneta kasveille sadon tuottamiseen tarvittavaa määrää. Neljännes Yaran teettämään kyselyyn vastanneista pitää syynä tilan taloudellista tilannetta.

Vesistöjen rehevöitymisen vuoksi ikävän kaiun riesakseen saanut fosfori on todellisuudessa sadon tuottamisen kannalta täysin keskeinen ravinne, koska sitä tarvitaan kaikkien elävien solujen rakennusaineeksi. Peltojen fosforivarantoa tyhjentämällä Suomen huoltovarmuutta ei pidetä yllä.

Siitä huolimatta fosforia ei saa – eikä kannatakaan – käyttää pelloilla yhtään yli kasvien todellisen tarpeen. Mitä suurempi on maan fosforipitoisuus, sitä suurempi on riski sen huuhtoutumiselle. Tärkeintä on pyrkiä fosforilannoituksen optimointiin niin, että samalla varmistetaan kasvien riittävä ravinteiden saanti ja pidetään lannoitus taloudellisesti kannattavana sekä ehkäistään sen aiheuttamat haitalliset vaikutukset vesistöihin.

Luonnonvarakeskuksen mukaan maan fosforivarannot riittävät varmistamaan kasvin sadontuoton normaalivuosina jo silloin, kun maan fosforiluokka on tyydyttävä. Tällöin riittää, että pellolle annetaan vuosittain sen verran fosforia kuin kasvit sadon tuottaakseen vaativat. Sen sijaan tyydyttävän alle fosforitasoa ei kannata päästää.