Syrjäsuomalaisten kiukku johtaa sotaan uudessa jatkokertomuksessa
Maaseudun Tulevaisuuden uusi jatkokertomus käynnistyy. Terveiset Kutturasta -teoksen kirjoittaja Mikko-Pekka Heikkisen teksteistä kumpuaa väkeviä aluepoliittisia kannanottoja.
"Teos on poronpaskasta ja ruosteisesta raudasta leivottu kakku päin Helsingin herrojen naamaa”, tiivistää Mikko-Pekka Heikkinen Terveiset Kutturasta -kirjan lukijoille. Kuva: Jaana KankaanpääKirjailijan ura voi saada alkunsa pienestä sattumasta. Tai typerästä, kuten kirjailija-toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen kuvailee. Hän lähti Helsingin Sanomien toimittajana juttumatkalle Kevon tutkimusasemalle tammikuussa 2008.
Ajatuksena oli kirjoittaa juttusarja pimeydestä, kaamoksesta. Keskellä utsjokelaista erämaata olot tutkimusmatkalle olivat mitä otollisimmat.
”Tutkimusasema on hyvin eristäytynyt ja yksinäinen paikka. Vietin siellä illat ja yöt yksin”, hän kertoo.
Eräänä iltana yhteys ulkomaailmaan katkesi, kun netti meni nurin.
”En päässyt Facebookiin, eikä minulla yksinkertaisesti ollut mitään tekemistä. Silloin aloin viihdyttää itseäni. Aloin kirjoittaa jotain.”
Lisää sytykkeitä Heikkinen sai aseman talonmieheltä moottorikelkkamatkalla nelostien bussipysäkille. Hän kertoi tarinan Utsjoen Alkosta, miksi sitä ei rakennettu kirkonkylälle.
”Tuolloin valtuuston vaikutusvaltaisten lestadiolaisten vaikutuksesta Alko rakennettiin syrjäkylälle. Juttu jäi päähän ja rupesin heti kirjoittamaan Nuorgamin Alkon tuhoa”, hän kuvaa esikoisteoksen alkuvaiheita.
Luovuuden puuskassa Heikkinen kirjoitti yhden kevään aikana kuusi novellia, joita hän sittemmin tarjosi kustantajalle.
Terveiset Kutturasta -teoksen kehystarina, pohjoisen ja etelän välinen sota sai alkunsa lentomatkalla New Yorkista Helsinkiin. Myös kustantaja kuuli ideasta, mutta hän suositteli kirjoittamaan ensin valmiiksi novellikokoelman.
Heikkinen kypsytteli aihetta ja keräsi aineistoa teoksen tueksi. Ajatuksia ja kokemuksia hän ammensi kotiseudultaan Suomussalmelta sekä Lapin vaellus- ja juttumatkoilta.
”Peräkylien” yhteiskunnallinen kritiikki on tullut tutuksi. Heikkinen sanoo, että ihmisten tyytymättömyys, katkeruus ja suoranainen viha Helsinkiä ja Helsingin valtaa kohtaan on voimakasta.
”Retoriikka on äärimmäistä. Lapissa pamautetaan niin kuin asia on. Mielipiteet ovat ehdottomia. Tämä on maalainen tapa ilmaista asiat. Useasti mielipide peritään, eikä mielipidepoterosta nousta pois.”
Saamelaiset unohdettu kansa
Kaikissa Heikkisen teoksissa käsitellään saamelaisuutta. Saamelaisuudessa tiivistyvät sekä alkuperäiskansojen että syrjäseutujen asema. Helsingistä katsottuna Ylä-Lappi on kaukana ja syrjäinen paikka.
Saamelaisuutta suomalaiset tuntevat Heikkisen mielestä aivan liian vähän ja tämä näkyy yleisessä asenneilmastossa.
”Koulussa ei opetettu mitään saamelaisista. Se pännii minua niin.”
Heikkinen sanoo, että Suomella on kotikutoinen oma ”sortotarinansa”.
”Minua harmittavat sellaiset koulutetut ihmiset, jotka nuoruuden kiihkeinä vuosina haluavat puolustaa tämän ja tuon väliamerikkalaisen heimon oikeuksia opiskelijavaihdossa ja vapaaehtoistyössä, mutta he eivät tiedä hevon helvettiä siitä, miten Suomi on sortanut saamelaisia.”
Lue koko kirjailijahaastattelu perjantain Maaseudun Tulvevaisuudesat
Mikko-Pekka Heikkisen teos Terveiset Kutturasta alkaa Maaseudun Tulevaisuuden jatkokertomuksena 13. maaliskuuta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
