Vasikkakasvattamo ylitti odotukset
MATAMATA,
UUSI-SEELANTI (MT)
Noin 26 hehtaarin farmi on uusiseelantilaisittain pieni, mutta Wayne ja Debara Derricikille juuri sopiva.
Kolme vuotta sitten ostettu tila on yksivuotiaan Ellan vanhempien toiveiden täyttymys. Se sopii mainiosti vasikoiden kasvatukseen ja tuo nyt perheelle elannon.
Tilan päätyö on kasvattaa välittäjälle 850 friisiläisrotuista ternivasikkaa hiehoiksi vuosittain.
Alkukasvatus tehdään noin 65 vasikan ryhmissä verhoseinäisessä hallissa. Siitä vasikat siirtyvät läheisille laitumille, ensin pienille lohkoille ja sitten isommille. Seuraava etappi on ulkomailla, useimmiten Kiinassa.
Tavoite on, että hiehot painavat lähtiessään 95 kiloa. Siihen päästään 90–95 päivässä.
”Tavoitteemme on tehdä tulosta noin 100 dollaria (noin 61 euroa) vasikkaa kohden”, Wayne Derrick kertoo.
Suorimmin kannattavuuteen vaikuttaa maitojauheen hinta, joka nyt on alhainen.
Vasikoiden alkuvaiheet tilalla ovat työläitä, sillä osaa tulokkaista täytyy opettaa juottoautomaatille.
”Onneksi tykkään siitä”, maitotiloilla aiemmin työskennellyt Debara kertoo.
Suurin haaste kasvatustyössä on eläinten terveys. Välityssopimuksen sallima raja kuolleisuudelle on kolme prosenttia, mutta Derrickit ovat onnistuneet pysymään noin prosentissa.
Eläinryhmät eivät esimerkiksi pääse koskemaan toisiaan.
Kylmimpinä päivinä eläimet otetaan sisälle. Sen varalle tehdään hieman säilörehua, mutta pääasiallinen ravinto maidon jälkeen on pelletöity täysrehu ja laidun.
Friisiläisten lisäksi tila kasvattaa hieman liharotuisia vasikoita sekä puhdasrotuisia wagyu-vasikoita ja wagyu-risteytysvasikoita, joiden suosio on maassa selvästi kasvussa.
”Täkäläisten tottuminen niihin on ollut hidasta, koska ne näyttävät pienemmiltä ja vähemmän lihakkailta kuin pihvirodut”, Debara Derrick sanoo.
Monet pitävät kuitenkin rodun lihaa maailman parhaana ja sille riittää kysyntää esimerkiksi rodun alkuperämaassa, Japanissa.
Kaikkiaan tilan kautta kulkee noin 1 200 vasikkaa vuodessa. Se tuntuu Derrickeistä sopivalta, eikä halua laajentamiseen ole. Lomaakin ehtii pitää hetken kasvatusryhmien välissä talvella.
”Emme halua lisää maata emmekä työntekijöitä. Näin on hyvä, tämä on ylittänyt odotuksemme oman tilan pidosta”, onnellisen oloinen pariskunta kertoo.
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
