MTK:n Pietola yllättää: Tavoitteena ei ole enää ravinnetaseet ympäristökorvaukseen

Ravinnetaseessa tuotantopanoksissa käytettyjä ravinteita ja pellosta sadonkorjuussa poistuneita ravinteita verrataan toisiinsa. Kuva: Jaana Kankaanpää

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola on ajanut kauan ravinnetaseita ympäristökorvauksen lannoituksen perustaksi nykyisten lannoitustaulukoiden sijaan.

Taulukoita hän vastustaa edelleen – "Ne ovat tulleet tiensä päähän" –, mutta nyt hän on päättänyt luopua myös ajatuksesta ravinnetaseista osana ympäristökorvausta.

"Kyllä se tuntuu olevan hallinnollisesti niin raskas systeemi, että ei esitetä enää sitäkään", Pietola toteaa.

Pietola viittaa hallinnollisella taakalla viime tiistaina Helsingissä pidettyyn seminaariin, jossa tutkijat esittelivät ravinnetaseita koskenutta tutkimustaan. Tutkimuksen perusteella he pitivät taseiden mukaista lannoitusta liian byrokraattisena rakennelmana.

Pohdintojen jälkeen Pietola on ottanut ympäristökorvauksen valmisteluun aivan uuden lähtökohdan: ei uuvuteta hallintoa eikä viljelijää.

"Yksinkertaistetaan koko homma: hylätään sekä taulukot että taseet. Koska nitraattiasetus on voimassa koko Suomessa, otetaan se typpilannoituksen pohjaksi. Fosforilannoituksen perustaksi riittää fosforiluku, joka käy ilmi maa-analyysistä. Viljavuuden seuranta pidettäisiin edelleen tärkeänä elementtinä, joka ylittää lainsäädännön."

Tämä toisi hänen mukaansa viljelijälle sekä vapautta että vastuuta: mahdollisuuden ja velvollisuuden ravita kasvia resurssitehokkaasti sen mukaan, mitä kasvukausi tuo tullessaan.

Vaikka ravinnetaseet eivät olekaan enää Pietolan toivelistalla tukivalmisteluissa, niiden merkitys ei ole silti mihinkään kadonnut.

"Niistä on viljelijälle itselleen erittäin paljon hyötyä. Lähdetään nyt siitä, että viljelijän kannattaa tehdä niitä omaksi työkalukseen, ei hallinnon tarpeisiin."

Tämä tuo hänen mukaansa tilaa niin viljelijän ammattitaidolle kuin uudelle teknologiallekin. Sillä hän viittaa täsmäviljelyyn.

Maanviljelyskemian ja -fysiikan dosenttina Pietola on tottunut korostamaan kasvinravitsemuksen perustana olevaa kolmijakoa. Jotta kasvi tuottaisi satoa, maaperässä sekä fysikaalisten, biologisten että kemiallisten tekijöiden pitää olla kunnossa.

Fysikaalisia ominaisuuksia ovat maan rakenne ja vesitalous, biologisia orgaaninen aines ja aktiivinen mikrobitoiminta, kemiallisia ravinnetaso, riittävä pH sekä vähäiset haitta-aineet.

"Jos sadon tuottamiseen ei ole riittäviä edellytyksiä, pelto on pantava lepäämään."