Hiiltä kannattaa sitoa ilmakehästä maahan – "kannusteita ja tietoa tiloille"
Maaperän hiilensidonta kiinnostaa viljelijöitä, mutta siirtymään tarvitaan kannusteita ja tietoa, arvioi kansainvälisen ilmastopaneelin maankäytön IPCC-tutkija.
Kerääjäkasvit ovat yksi osa toimia, joilla maaperän hiilivarantoja voidaan kasvattaa. Kuva: Markku VuorikariHiilensidonnan lisääminen tuottaa tutkimusten mukaan viljelijöille pitkän tähtäimen hyötyjä. Tähän tähtää ”4 per 1 000” eli neljän promillen aloite. Samalla maatalous auttaa torjumaan ilmastonmuutosta.
Varsinkin peltokasvien tuotannossa viljelijöiden tulot voivat nousta tai sama tuotto voidaan saavuttaa pienemmällä työllä ja koneistuksella, summaa hiilensidontaan maataloudessa erikoistunut tutkija Jean-François Soussana.
Itämeren alueella maaperän hiilitaseen kohoaminen johtaa samalla siihen, että typpeä ja fosforia huuhtoutuu vähemmän vesistöihin.
Soussana muistutti, että hiilensidonta ei ole ristiriidassa ruuantuotannon riittävyyden kanssa vaan päinvastoin edistää sitä samoin kuin ylläpitää monimuotoisuutta ja hidastaa aavikoitumista.
Soussana on Ranskan maa- ja elintarviketuotannon tutkimuslaitoksen (INRA) professori ja viime kuussa ilmestyneen, IPCC:n maankäyttöä koskevan raportin johtava kirjoittaja. Hän on myös yksi tutkijoista neljän promillen aloitteen takana.
Tanskassa 1 400 viljelijää pitää kyselyn mukaan maaperän hiilensidonnan lisäämistä tilalleen sopivana ja he ovat siitä kiinnostuneita.
”Mutta kyselyn mukaan viljelijät tarvitsevat tutkittua tietoa ja kohdennettua neuvontaa. Toinen keskeinen kysymys on, kuinka rahoittaa toimintatapojen muutos”, summaa tuloksia Soussana.
Hän pitää Baltic Sea Action Groupin (BSAG) viljelijäverkostoa tärkeänä keinona tehdä yhteistyötä tilojen ja tutkijoiden kesken sekä jakaa uusia käytänteitä. Samantapaista on syntymässä Ranskassa.
Siirtymä ei kuitenkaan tapahdu itsestään eikä alkukustannuksilta voida välttyä. EU:n maatalouspolitiikkaa tulisi siksi suunnata kannustamaan hiilensidontatyötä.
”Jos ympäristöohjelma on liian yksityiskohtainen tai vaikea toteuttaa, siihen ei lähdetä”, professori muistutti.
”Toinen vaara on, että järjestelmä vain kannustaa näennäisviljelyyn.”
Komissio on hänen arvionsa mukaan aiheesta todella kiinnostunut.
Rahoitusta tarvittaisiin myös yksityissektorilta. Kompensaatiorahastot ovat yksi keino, markkinat toinen.
Lounais-Ranskassa yksi elintarvikeyritys aikoo rakentaa tuotemerkin paikalliselle matalahiiliselle tuotannolle.
”Peltokasvien tuotannossa, eläintuotannossa ja metsäsektorilla tarvitaan luonnollisesti kunkin markkinan mukaisia ratkaisuja. Mutta toivon, että tämäkin tie voi jatkossa tuottaa tiloille paremman tuoton.”
Täysin riskitöntä ei siirtymä hiilensidontaan ole.
Tutkijaprofessorin mukaan ensiksikin tarvitaan selkeitä menetelmiä mitata hiilensidonnan vaikutuksia.
Lisäksi kaikki keinot eivät välttämättä nosta hiilitasetta ilman, että vastapainoksi vaaka kellahtaa muissa asioissa huonompaan.
Näitä ovat esimerkiksi peltojen runsas siirtäminen ruuantuotannolta bioenergian tuotantoon ja metsien raivaus sekä luonnon laidunalueiden muuttaminen ruuantuotantoon.
Suomessa Soussana ymmärtää turvemaiden käyttöön liittyvät ristiriidat. Suuri osa kehittyvistä karjatiloista sijaitsee alueilla, joissa turvemaita on tarvittu rehuntuotantoon.
Yksittäisten tilojen kannalta tämä on iso taloudellinen kysymys, hän sanoo.
”Mutta kokonaisuutta ajatellen Suomessa ei ole paljon hyötyä lisätä maaperän hiilensidontaa muualla, jos samaan aikaan turvemailta poistuu vielä enemmän hiiltä.”
FAKTA: Hiilensidonta
Maaperä sitoo 2–3 kertaa enemmän hiiltä kuin ilmakehä.
Maaperän hiilensidontaa olisi kustannustehokasta lisätä maataloudessa muun muassa pidentämällä peltojen kasvipeitteisyyden ja yhteyttämisen aikaa, viljelemällä kerääjäkasveja ja välttämällä maan tiivistymistä.
Samat keinot auttavat ravinnehuuhtoumien ehkäisemisessä, edistävät maan kasvukuntoa sekä ylläpitävät monimuotoisuutta.
Muita keinoja ovat metsittäminen, biohiilen lisääminen maaperään sekä lisäämällä kosteikkoja ja ennallistamalla turve- sekä joutomaita.
Bioenergian tuotanto biomassasta yhdistettynä uusiin hiilenkaappauksen teknologioihin on myös tarpeen, mutta kalliimpaa.
”4 per 1000” -aloite tähtää hiilen lisäämiseen maataloudessa 4 promillella peltojen pintakerroksiin 40 sentin syyvyyteen asti.
Viljelijät Tuomas Mattila ja Juuso Joona keskustelevat maaperän hiilensidonnasta Maanviljelijän tietobaari -podcasteissa, jotka ilmestyivät Ylellä kesän aikana.
4p-aloite: 4p1000.org
Jean-Francois Soussanan tutkijaryhmä: ocp.circasa- project.eu
Keinoja maan kasvukunnon lisäämiseen: www.maan- kasvukunto.fi
Jean-François Soussana puhui viime tiistaina eduskunnassa maa- ja metsätalous- sekä ympäristövaliokuntien yhteisessä kuulemisessa, jota olivat järjestämässä myös maa- ja metsätalousministeriö sekä BSAG-verkosto.
Lue uutinen kuulemistilaisuudesta: "Pidetään pelto vihreänä ympäri vuoden"
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
