Irlantilainen tila tuottaa vientiin
TIINA MOSSE
Suomalainen kotieläinagronomi Tiina Mosse muutti Etelä-Irlantiin vuonna 1988, kun hän meni naimisiin irlantilaisen Simon Mossen kanssa.
”Simon kertoi olevansa Irlannin suurin humalanviljelijä”, Tiina Mosse muistelee huvittuneena.
”Hän sattui olemaan myös ainoa.”
Humalaa oli 36 hehtaaria. Humalanviljely on riskialtista ja kallista tuotantoa. Tuotteen hinta ei noussut. Kulut kasvoivat koko ajan.
Parhaimmillaan tilalla oli 90 ihmistä töissä. Lopulta humalasta luovuttiin.
”Mustaherukkaa viljelimme 16 hehtaarilla”, Tiina Mosse kertoo.
”Herukka alkoi juuri kannattaa aika hyvin, kun englantilainen ostaja lakkasi ostamasta marjoja.”
Välillä viljeltiin taimistokasveja, ostajalle tuli talousvaikeuksia. Nyt viljellään siideriomenoita sopimusviljelynä 12 hehtaarin alalla.
Suomessa siideriä myydään Magniers-nimellä.
Omenien viljelyalaa olisi hyvä lisätä. Erikoiskoneiden kustannus jakautuisi isommalle alalle.
”Aina kun saa jonkin tuotantosuunnan kannattavaksi ja hankittua koneet, markkinat romahtavat”, Tiina Mosse pahoittelee.
Nyt tilalla työskentelee isännän lisäksi neljänä päivänä viikossa vakituinen työntekijä tai oma poika opintojen ohessa, sekä sesonkityöläisiä.
Tiina Mosse on töissä metsäyrityksessä, joka tekee paperityöt metsänistuttajille.
Vähämetsäisessä Irlannissa saa valtionapua peltojen metsitykseen.
Lähes verotonta tuloa saa 15 vuoden ajan 400 euroa hehtaarilta. Sitkakuusen kiertoaika on 30 vuotta.
Simon Mosse kilpailee bordercollieineen joka viikonloppu ympäri maailmaa ja kouluttaa paimenkoirien käyttäjiä, Suomessa viimeksi toukokuussa.
”Meillä ei töistä tulisi mitään ilman koiria, sillä uuhet poikivat pelloilla”, Tiina Mosse toteaa. ”Myös rokotukset ja muut hoitotyöt tehdään paimenkoiran avulla.”
Mosseilla on 56 hehtaaria viljelyssä kahdella eri tilalla.
200 lihauuhta kulkee laitumella ympäri vuoden. 30 emolehmän karja otetaan talvella navettaan, etteivät naudat tallaa märkiä nurmia.
Simon Mosse lannoittaa nurmia tarkasti ja runsaasti kasvun mukaan.
Pienelle lohkolle pannaan kerralla paljon eläimiä. Lauma siirretään heti, kun ruoho on syöty.
”Tilamme on tyypillinen Kilkennyn ympäristössä”, Tiina Mosse kertoo.
Kesä on vähän kuivempi, ympäri vuoden sataa paljon. Tauti- ja tuholaispaine on suuri, monokulttuuri vaatii runsaasti torjunta-aineita.
”Lammastalous kannattaa, lihakarjasta ei paljon käteen jää”, Tiina Mosse sanoo.
”Tilamme on silti irlantilaisista tiloista ihan kannattavimmasta päästä.”
1970-luvun alussa mullikasta sai saman hinnan kuin nyt. Mutta silloin Irlanti oli kehitysmaa.
Euroopan unioni on auttanut paljon. Tuet jäävät perheen käyttöön.
Irlanti on suuri lihan ja maitotuotteiden vientimaa, valuuttakurssit vaikuttavat hintaan.
”Teurastamoilla on kartelli, johon ei pääse väliin”, Tiina Mosse kertoo.
Toistaiseksi kukaan neljästä aikuisesta lapsesta ei aio jatkaa viljelyä. Lapset asuvat kotona.
Vuokrat ovat korkeita ja palkat matalia. Koulut ja terveydenhoito kustannetaan enimmäkseen itse.
Yliopisto maksaa 3500 euroa vuodessa.
Viljely kannattaisi paremmin, jos kotimaista tuotantoa suosittaisiin edes Brasilian ja UudenSeelannin tuotantoa vastaan.
”Suomalaiset vielä ostavatkin kotimaista, mutta irlantilaiset ostavat halvinta”, Tiina Mosse kertoo.
”Tulot ja koulutustaso ovat matalia. Monet eivät edes osaa itse tehdä ruokaa.”
Rea Peltola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
