Rehulasku pieneni, mutta maitotili parani

Parannusten aikaan saaminen vaatii muutoksien uskaltamista, muistuttaa tohmajärveläinen maidontuottaja Petri Ahlqvist. Kuva: Lari Lievonen

Veljesten Petri ja Aki Ahlqvistin tilalla pantiin ruokinnan taloudellisuus suurennuslasin alle marraskuussa. Maidon pitoisuudet olivat laskeneet pikku hiljaa, vaikka tuotos oli hyvä.

"Halusimme kartoittaa, onko ruokinnassa parantamisen varaa, koska jostain oli saatava säästöjä", Petri Ahlqvist sanoo.

Avuksi veljekset ottivat Pro Agrian ruokinnan ja eläinten hyvinvoinnin huippuosaajan Minna Norismaan.

"Uudet silmät näkevät aina eri tavalla. Tilasokeutta tulee väkisin", isäntä toteaa.

Tilalla on ollut käytössä aperuokinta lähes kymmenen vuotta.

Onnistumista on seurattu eläimiä, lannan koostumusta ja maidon pitoisuuksia tarkkailemalla. Pro Agrian laajan aineiston avulla tuloksia pystyi vertaamaan isoon joukkoon vastaavia tiloja.

Aineiston kautta saa esiin myös, missä eläinryhmissä mahdollisia ongelmia on. Ahlqvistilla huomio kiinnittyi etenkin alle 60 vuorokautta poikimisen jälkeen lypsäneisiin.

Maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet olivat marraskuussa hieman alle keskitason, mutta ylsivät jo maaliskuussa muutosten jälkeen hieman sen yli. Tuotosmäärä on pysynyt samana.

"Tämä vaikuttaa jopa senttejä tilityshintaan. Suunta on hyvä", Petri Ahlqvist toteaa tyytyväisenä.

Maitotuoton ja rehukustannuksen erotusta on samaan aikaan saatu hilattua ylöspäin lähes eurolla lehmää kohden päivässä. Kun summan kertoo tilan yli satapäisellä lypsävien määrällä, vaikutus on merkittävä.

"Rehulaskussa on myös selvä säästö vuoden takaiseen, palvelu haukkui hintansa", Ahlqvist ynnää.

Muutokset saatiin aikaan appeen koostumusta viilaamalla, lisäämällä oman viljan käyttöä, ja siirtymällä tilalle räätälöityyn kivennäiseen.

Petri Ahlqvist huomauttaa, että nopea tuloksiin pääseminen on vaatinut kokeilunhalua ja rohkeuttakin.

"Muutosvastarinta estää kehittymistä. Esimerkiksi kivennäinen maksaa nyt enemmän, mutta säästöä tulee rypsistä. Pitää uskaltaa kokeilla, olisiko tuo se kohta, joka vaikuttaa."

Pro Agria on tarjonnut ruokinnan kartoitusta muutaman kuukauden. Kovin moni tila ei ole vielä ehtinyt tarttua uutuuteen, kertoo Minna Norismaa Pro Agria Pohjois-Karjalasta.

"Osa tiloista säästää väärissä paikoissa. Ruokinnan taloudellisuutta ja oikeellisuutta kannattaa tarkastella, teki sen sitten mikä taho tahansa", Norismaa rohkaisee.

"Rehujen osuus on vähintään puolet maidon tuotantokustannuksista. Tuottaja voi itse tehdä tosi paljon sen eteen, mitä maidosta jää käteen. Kun ruokinta on tasapainossa, lehmät ovat terveitä ja työaika navetassa lyhenee."

Lue koko juttu aiheesta perjantain Maaseudun Tulevaisuudesta.