Korvameduusojen määrä vaihtelee mystisesti - Syke pyytää havaintoja

Korvameduusoja. Kuva: Riku Lumiaro

Loppukesällä ja syksyllä korvameduusoja voi olla Itämeressä niin paljon, että ne sotkevat kalaverkkoja ja tukkivat voimaloiden vedenottoputkia.

Meduusojen määrä vaihtelee paljon vuosien välillä. Vuonna 2013 havaintoja tehtiin vain parikymmentä, mutta 2014 havaintoilmoituksia saatiin pari sataa kesä-lokakuun aikana. Kolmena niitä edeltäneenä seurantavuonna korvameduusoja on havaittu ja ilmoitettu vielä runsaammin.

"Meduusojen määrien vaihtelun syitä ei tiedetä tarkkaan. Siihen varmasti vaikuttavat tuulet ja virtaukset, jotka tuovat meduusoja keskiseltä Itämereltä lähemmäs Suomen rannikkoa", kertoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Eniten havaintoja on viime vuosina tullut Saaristomereltä ja Suomenlahdelta ja jonkin verran myös Ahvenanmereltä ja Selkämereltä.

Meduusat kuuluvat hyytelöplanktoniin, joka on osa ulapan eläinplanktonyhteisöä.

Pohjoisella Itämerellä esiintyy korvameduusaa. Lisäksi harvakseltaan vesillämme tavataan myös suolaisessa vedessä viihtyvää hiusmeduusaa.

Korvameduusat ovat litteitä ja pyöreitä, kooltaan 1–20 senttiä. Ne ovat usein hiukan vaalean punertavia ja niiden selässä näkyy selvästi 4 vaaleanpunaista hevosenkengän muotoista sukurauhasta.

Suomen vesillä korvameduusaa ei voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin.

Korvameduusat käyttävät ravinnokseen muun muassa eläinplanktonia. Meduusa lamaannuttaa saaliinsa pyyntilonkeroiden polttiaissoluilla. Ihmiselle ne eivät ole vaarallisia, sillä polttiaissolujen teho on heikko eivätkä ne ärsytä ihmisen ihoa.

Meduusahavainnot voi ilmoittaa havaintolähetillä

Meduusahavaintojen kertymistä voi seurata Järvi-meriwikin kartalla.