Ranskalaiset torjuvat sinimailasella tuontivalkuaista – olisiko siitä rehuksi myös Suomessa?

Luzéal-osuuskunnan 20 000 hehtaarin sopimusalalla tuotetaan sinimailasesta neljällä korjuulla keskimäärin 13 tonnin kuiva-ainesatoja. Kuva: Markku Pulkkinen

Sinimailaspelletti sisältää 16–23 prosenttia valkuaista. Kuva: Markku Pulkkinen

Vauhdilla etenevä perhosniittokone leikkaa sinimailasta Champagnen maakunnassa Ranskassa. Hetken päästä perässä seuraa karhotin ja sen perässä pyyhältää ajosilppuri, joka noukkii mailaset karholta ja puhaltaa silpun vieressä kulkevan rekan lavalle. Sinimailasen korjuu viinitarhojen keskellä on tehokasta touhua.

Kivenheiton päässä niitettävältä pellolta höyryää laitos, jossa sinimailanen kuivataan, kuumennetaan ja pelletöidään. Osa sadosta pakataan 20:n ja 400 kilon kanttipaaleihin. Hommaan ei tarvita huipputeknologiaa.

Käsittelyn jälkeen 16–23 prosenttia valkuaista sisältävät sinimailaspelletit ovat kompaktissa muodossa kuljetettaviksi nautojen ja hevosten rehuksi eri puolille Ranskaa ja myös naapurimaihin.

Ranska on Euroopan toiseksi suurin sinimailasen tuottaja Espanjan jälkeen. Sinimailasta prosessoidaan paljon myös Italiassa ja jonkin verran Saksassa. Maailman johtava maa sinimailasen tuotannossa on Yhdysvallat.

"Sinimailasella täytetään 7,5 prosenttia eläinten valkuaistarpeesta Ranskassa ja se vähentää soijan tuontitarvetta. Tällä Champagnen-Ardennen alueella sinimailanen on yleisin viljelykasvi. Koko maassa 6 000 viljelijää tuottaa sinimailasta ja sektori työllistää tuhat ihmistä", sinimailasta jalostavan Luzéal-osuuskunnan puheenjohtaja Eric Masset kertoo.

Ranska tuo puolet rehuvalkuaisestaan ulkomailta ja siksi hernekasveihin kuuluvan sinimailasen tuotantoa on määrätietoisesti lisätty. Pohjois-Ranskan oloissa sinimailanen tuottaa neljällä niitolla keskimäärin 14 000 kilon kuiva-ainesadon ja 2 400 kilon valkuaissadon hehtaarilla. Esimerkiksi soijan valkuaissato on vain 1 000–1 500 kiloa.

Luzéal-osuuskunta on Ranskan suurin sinimailasen jalostaja. Osuuskunnalla on 20 000 hehtaarin sopimusala, jolta tuotetaan 400 000 tonnia jalostettuja sinimailastuotteita vuodessa. Kaksi kolmasosaa osuuskunnan tuotannosta menee vientiin Saksaan, Sveitsiin, Hollantiin, Belgiaan ja jopa Saudi-Arabiaan.

"Erityisesti kahden edellisen kuivan kesän jälkeen sinimailasella on ollut kovaa kysyntää koko Euroopassa. Sinimailanen tuottaa syvän juuristonsa ansiosta kohtuullisia satoja myös kuivina vuosina", Masset kuvailee.

Suomeenkin tuotiin jonkin verran sinimailas- ja muitakin rehupellettejä vuoden 2017 märän kesän jälkeen helpottamaan säilörehupulaa. Pelletit olivat kuljetuskustannuksista johtuen melko kallista rehua eikä laatukaan ollut sillä kertaa kaikkein paras. Tällä hetkellä Suomessa myydään pieniä määriä sinimailaspellettejä lähinnä hevosten rehuksi.

Hevosrehupellettiä myyvän Lantmännen Agron ruokinta-asiantuntija Merja Holma ei näe sinimailaspellettiä tällä hetkellä kilpailukykyisenä rehuna naudoille Suomessa.

"Markkinoilla on hyvin eri laatuisia pellettejä. Osa on heinäjauhon kaltaista ja energiaköyhää, osa voi olla erittäin valkuaispitoista ja paremmin sulavaa. Tähän asti Suomeen tuodut pelletit ovat olleet pääosin vanhana korjattua heinäjauhoa, jolla on voinut korvata osan karkearehusta. Tuote on ollut energiasisältöönsä nähden aika arvokasta", Holma kuvailee.

"Hyväkään rehupelletti ei korvaa kokonaan karkearehua lehmien ruokinnassa, sillä pelletti on tehty jauhetusta sinimailasesta, jossa ei ole toimivan ruoansulatuksen edellyttämää rakennetta. Kannattaakin ensisijaisesti panostaa omaan nurmituotantoon ja varmistaa rehujen riittävyys sitä kautta."

Pohdittavaksi jää, olisiko esimerkiksi Etelä-Suomen hyvissä kasvuoloissa mahdollista tuottaa hyvälaatuista sinimailaspellettiä tai paalattua sinimailasta ja kuljettaa sitä karjatalousvaltaiselle alueelle. Virossa pellettiä jalostetaan ja viedäänkin jonkin verran.

Holma arvelee, että Suomessa valkuaispitoisen sinimailaspelletin tuottaminen voisi olla turhan kallista. Pellettien säilyvyys on kuitenkin melko hyvä, jos niitä haluaisi käyttää vararehuna kehnon säilörehuvuoden varalta.