Yara: Nurmien fosforitasot vaarassa romahtaa
Kuva: Viestilehtien arkistoFosforin puute on todellinen uhka suomalaiselle nurmituotannolle ja sen kautta nautojen hyvinvoinnille, toteaa Yara Suomen nurmituotannon kehityspäällikkö Minna Toivakka.
MT haastatteli 4.11. muhoslaista lypsykarjatilan isäntää Mikko Viitalaa, jonka kahdella äkillisesti menehtyneellä naudalla todettiin fosforinpuutos.
Fosfori on kaikkien eliöiden, niin kasvien kuin eläintenkin soluille välttämätön alkuaine.
Toivakka korostaa, ettei Viitala ole ainoa fosforinpuutoksesta huolestunut.
Asiasta on tullut yhtiön neuvontapuhelimeen jonkin verran yhteydenottoja.
”Olen ollut nurmien fosforitilanteesta huolissani jo vuosia.”
Näytöt säilörehun fosforipitoisuuden laskusta ovat Toivakan mukaan vahvat.
Säilörehuanalyysien mukaan säilörehun keskimääräinen fosforipitoisuus on laskenut tasaisesti jo 10 vuotta, yhteensä yli 10 prosenttia. Käännettä ei ole näköpiirissä.
Säilörehulla minimivaatimus on 3,0 grammaa fosforia kuiva-ainekilossa. Vuoden 2005 jälkeen tähän ei ole enää ylletty.
Yaran viime kesänä tutkimista nurmikasvustonäytteistä reilusti yli puolessa oli puutetta fosforista.
Noin 22 prosentissa tutkituista näytteistä puutos oli vakava, Toivakka kertoo.
Jos eläimet eivät saa säilörehusta riittävästi tarvitsemaansa fosforia, ruokintaa pitäisi täydentää kivennäislisällä.
Toivakka muistuttaa, että nurmirehu on märehtijöiden ruokinnan perusta.
”Helpointa ja järkevintä on, että eläin saa siitä tarvitsemansa ravinteet. On ensiarvoisen tärkeää korjata tilanne pellolla, silloin siitä hyötyy myös nurmi”, hän sanoo.
Toivakan mukaan on tärkeää muistaa, että fosfori liikkuu maassa vain muutaman millimetrin. Siksi kasvin juurten on pakko kasvaa fosforin luo.
Vuosittain perustettavilla viljakasvustoilla lannan ja lannoitteiden fosfori on helpompi saada kasvin juurten ulottuville kuin nurmilla, joilla on sama juuristo 3–4 vuotta perustamisvuoden jälkeen.
”Irlannissa on paljon hyvin vanhoja nurmia. Niitä tutkittaessa on havaittu, että ne ovat kuluttaneet maasta lähes kaiken viljavuusfosforin. Maa on juuristovyöhykkeessä fosforista lähes tyhjä, vaikka nurmille on annettu fosforia pintaan joka vuosi.”
Myös Suomessa alkaa olla yhä vahvempia viitteitä siitä, että peltojen viljavuusfosforivarat niukkenevat.
Nurmilta otetaan yhä suurempia satoja, ja uudet lajikkeet mahdollistavat sadon kasvattamisen entisestään.
Kaikista suomalaispelloista jo yli puolella fosforin viljavuusluokka on ”punaisella” eli huono, huononlainen tai välttävä, toteaa Yara Suomen johtava agronomi Juha Liespuu. Fosforitaso on laskenut kaikilla maalajeilla.
Erityisen huolestuttavaa Liespuun mukaan on se, että tutkimustulokset osoittavat viljavuusfosforin vähenevän tasaista tahtia edelleen, nurmentuotantoalueilla kaikkein vauhdikkaimmin.
Jos kehitys jatkuu samanlaisena, välttävien tai sitä huonompien viljavuusluokkien osuus kasvaa tulevaisuudessa entisestään.
”Fosfori on kasveille energiaa, se vaikuttaa juurten ja maanpäällisen kasvuston kasvuun. Jos fosforista on puutetta, juuristo jää suppeaksi ja kasvin ravinteiden otto jää muidenkin ravinteiden osalta heikoksi.”
Toivakka korostaa, että viljavuusfosforin vähyys vaikuttaa myös tilan taloudelliseen tulokseen.
Vuosina 2007–2010 Tila-Artturi-projektin tiloilta kerätyn aineiston perusteella nurmisatoa saatiin keskimäärin 7 160 kiloa hehtaarilta, kun pellon fosforitaso oli hyvä.
Kun fosforitaso oli tyydyttävä, sadon määrä putosi 8 prosentilla 6 600 kiloon. Välttävällä saatiin enää 5 360 kiloa hehtaarilta, mikä on neljänneksen vähemmän kuin hyvällä fosforitasolla.
Typpeä lohkoille oli annettu saman verran, joten eron aiheutti nimenomaan fosfori.
”Huonolla fosforitasolla sadonmenetyksen rahallinen arvo on 250 euroa hehtaarilta joka vuosi.”
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
