MT:n toimittaja testasi kausityötä marjatilalla: "Kuinka kukaan voi tehdä tätä kahdeksan tuntia päivässä?"

Vesa Poikela opastaa oikeoppiseen kitkentään. Hevonhierakan juuret on kaivettava syvältä puukolla vaihingoittamatta mansikan juuria. Kuva: Kari Salonen

Kuinka kukaan tätä voi tehdä kahdeksan tuntia päivässä, monta päivää putkeen? Se on ensimmäinen miete, kun olen kitkenyt rikkaruohoja vasta puolikkaasta penkki­rivistä mansikantaimia.

Kahden tunnin ja kahden rivin eli noin 700 taimen jälkeen kykkiminen juilii alaselässä ja jomottaa kummallisesti kantapäissä.

Nostan hattua maatilojen kausityöläisille. Samoissa hommissa on Petro, toistaiseksi ainoa Lahden tilan ukrainalais­vahvistus. Tosin hän on karanteenissa ja pois pellolta sen aikaa, kun minä saan testata kykyjäni.

Viljelijä Vesa Poikela varoittaa ohimennen, että Petro oli törmännyt juuri kyyhyn, jotka tykkäävät lekotella mustien katemuovien alla. Onneksi on kumi­hanskat kädessä ja saappaat jalassa. Oma saldoni on toistaiseksi vain yksi muovin alta kiukkuisesti kurkistanut hiiri ja liuta isoja hämähäkkejä.

Vadelman istutus sujui mukavassa asennossa selkä suorana. Kuva: Kari Salonen

Hyvin pian alan vihata sitkeää hevonhierakkaa limaisine, syvine juurineen, joita saa puukolla kaivella maasta. Toisaalta rikkaruohoihin saa mukavasti purkaa patoutumia ja ulkonaolo sekä fyysinen ponnistelu tekee hyvää tietokonetyön näivettämälle lihaksistolle.

Mietin, että mitä suomalaiset kausityöntekijät mahtavat tuumata kitkennästä, istuttamisesta ja poiminnasta. Toistaiseksi tilan kaksi huhtikuussa aloittanutta suomalais­työntekijää ovat istuttamassa vadelmantaimia tunneleihin. Sitä hommaa kokeilin aamulla ja se tuntui ihanalta vaihtelulta.

Pitkänhuiskeita vadelmantaimia istutetaan ruukkuihin seisoma-asennossa pöydän ääressä. Aika kului rupatellessa työtiimin kanssa. Mietin, että samalla voisi myös kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Tätä työtä minunkin fysiikkani kestäisi.

Elmeri Rongas vei istutetut taimet paikoilleen kasvatustunneliin. Kuva: Kari Salonen

Hanna Ollas on marjatilalla työsopimuksella, joka sisältää 0–40 tuntia viikossa. Ollas huomasi työpaikka­ilmoituksen Työvoimatoimiston sivuilta. Koronan takia hänen työnsä kierrätyskeskuksessa on katkolla. Mansikan­poiminnasta on kokemusta teini-iältä.

Ainakin vadelmanistutus on lähtenyt hyvin käyntiin ja työ on Ollaksesta mukavaa. Työparina häärää kokki­opiskelija Elmeri Rongas, joka ei myöskään pääse oman alansa kesätöihin koronan takia.

Työnjako on selvä: Rongas nostelee kasvuturpeet ruukkuihin ja tuo vadelmantaimet istutuspöydän päätyyn. Ollas istuttaa taimet, minkä jälkeen Rongas kuskaa ne paikoilleen tunneliin. Kun rivistö on valmis, molemmat ryhtyvät ”nipsuttamaan” taimia vaijereihin, joilla niiden hentoja varsia tuetaan.

Kummallekaan ei ole ilmennyt kolotuksia tai muita jumeja viikkojen uurastuksesta.

”Nyt on jo rivi valmis”, Ollas huomaa ilahtuneena ja toteaa, miten hienoa on nähdä koko ajan tulosta syntyvän.

Vadelmat ovat suojassa kelivaihteluilta ja tuholaisilta. Tunneleissa asustaa petopunkkeja syömässä pois tuholaisia. Kuva: Kari Salonen

Vesa Poikela on käynyt poikkeuksellisesti läpi satoja työhakemuksia palkatessaan 30 kausityöntekijää. Kuva: Kari Salonen

Lahden tilan isäntä Vesa Poikela on tyytyväinen työntekijöihinsä. Muina kesinä tilalle on tullut suhteellisen vakiintunut porukka ukrainalaisia ja venäläisiä.

Nyt tarvittavista 30 hengestä on jo pääosa kasassa. Heinäkuun lähestyessä käsiä tarvitaan lisää.

Hakemuksia on tullut ainakin 200.

”Afrikasta asti”, Poikela hämmästelee, miten laajalle työpaikkailmoitus on kirinyt.

Hakemusten läpikäynti muiden kevättöiden ohessa, lounastunnilla ja iltaisin, on aiheuttanut pienen lapsen isälle melkoisen stressipiikin.

”Paljon on tullut hakemuksia sellaisilta, joita aiemmin on työllistänyt Lapin matkailu.”

Osa hakijoista on lomautettu, joten palkkauksessa piilee riski, että he palaavat vakitöihinsä kesken kauden.

Vaikka korona-aikana pyritään majoittumaan hieman väljemmin, harva suomalainen on valmis asumaan tilan lähellä sijaitsevassa vanhassa kyläkoulussa, johon perinteisesti on järjestetty majoitus ulkomaalaisille. Siksi pääpaino onkin paikallisten työllistämisessä.

Poikela on toiveikas sadon suhteen. Työvoiman etsiminen viivästytti taimien istutusta, mutta nyt homma rullaa. Toki työtehtävät voivat jatkossakin sujua normaalia hitaammin, kun harvalla on kokemusta esimerkiksi marjatilan töistä.

Poikela toteaa, että realistisesti ajateltuna sen huomaa, kuinka hyvä kannustin rahantarve on. Ukrainalainen insinööri voi tienata kotimaassaan 600 euroa kuussa ja marjatilalla minimissään noin 1 400 euroa kuussa, joten motivaatio muun muassa urakkapoimintaan on suuri. Vapaa-ajallaan he painelevat usein vielä metsään poimimaan mustikoita.

Tilalla on työskennellyt niin asianajajia kuin yksi kapellimestarikin.

Ensi viikolla on tulossa pari venäläistä ja yksi ukrainalainen. Poikelan mukaan kumpienkin työllistämisessä on tänä vuonna ollut vaikeuksia maahanmuutto­viraston kanssa. Työlupaa voi joutua odottamaan yli kolme kuukautta.

Nyt tilalla ollaan kuitenkin työvoiman suhteen jo voiton puolella, joten suomalaiset näyttäisivät saavan mansikkansa.

Vaikka kitkentä tapahtui hankalassa työasennossa, ulkona olo teki hyvää pölyisen toimistotyön vastapainoksi. Kuva: Kari Salonen

Muutama päivä kitkentärupeaman jälkeen takareisiä kiristää vielä hieman, mutta huomaan haaveilevani ulko­töistä tietokonetta naputellessani.

Kunpa voisi joka päivä uurastaa pari tuntia mansikka­maalla tai viettää aina yhden päivän viikosta maatilan töissä.

Lue myös:

Helpotus monelle tilalle: Suomalaiset ryntäsivät maatiloille töihin – marjatiloilla onnistuneita rekrytointeja

Millaista on tilalla, jossa kausityövoimaa ei tarvita? Valvottu kasvihuonetuotanto tulee lisääntymään räjähdysmäisesti, ennustaa vertikaaliviljelmiään kehittävä viljelijä