Kuva: Timo Filpus
Ympäristön ja eläinten hyvinvointi, hiilensidonta, tiloille parempaa kannattavuutta – maataloustukien kohdentaminen on tasapainoilua vaatimusten paineessa
Tukijärjestelmän kulloisetkin painotukset kuvastavat aikaansa, sanoo tukipolitiikan pitkän linjan osaaja.
Luonnon monimuotoisuus on noussut yleiseen keskusteluun aivan viime aikoina, mutta Suomessa siihen on kiinnitetty maatalouspolitiikassa huomiota aivan EU-jäsenyyden alkuajoista lähtien. Kuva: Carolina HusuPitäisikö maataloustukien kohdentua ennen muuta viljelijöiden tulotason ylläpitämiseen, tuotannon tehostamiseen, ympäristöstä huolehtimiseen vai johonkin aivan muuhun?
Tukijärjestelmän kulloisetkin painotukset kuvastavat aikaansa, toteaa maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Martti Patjas.
”EU:n yhteinen maatalouspolitiikka luotiin aikana, jolloin kaikilla eurooppalaisilla ei ollut riittävästi ruokaa. Järjestelmän tavoitteena oli turvata riittävä tuotanto.”
Tavoitteessa onnistuttiin hyvin. Jopa niin hyvin, että ruokaa tuotettiin jo liikaa. Maatalouspolitiikan tavoitteeksi vaihtui tuotannon hillitseminen.
EU:ssa kehitettiin sekä markkinoihin vaikuttavia tukimekanismeja – interventiojärjestelmä ja vientituet – että tuotannon rajoittamiseen vaikuttavia keinoja.
Oma vaikutuksensa tukijärjestelmän kehitykseen on ollut maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävillä neuvotteluilla, joissa tukia alettiin ryhmitellä sallittuihin ja kiellettyihin. Kiellettyjä olivat sellaiset tuet, jotka häiritsevät markkinoita.
Koko ajan tukijärjestelmän yhtenä tavoitteena on ollut myös kohtuullisen tulotason turvaaminen viljelijöille.
Suomessa heti EU-jäsenyyden alusta lähtien yhdeksi tukikokonaisuuden perustaksi otettiin ympäristötoimet. Ensimmäisestä jäsenyysvuodesta lähtien ympäristötuen, sittemmin ympäristökorvauksen piiriin on kuulunut ylivoimainen enemmistö viljelijöistä.
Ympäristötukia on käytössä myös muissa EU-maissa, mutta niissä tuella ei ole ollut harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yhtä suurta merkitystä kuin Suomessa.
EU:n suorien tukien näkyväksi osaksi ympäristö tuli ensimmäisen kerran nykyisen tukijärjestelmän käyttöönoton yhteydessä eli vuonna 2015. Silloin perustuen rinnalle luotiin viherryttämistuki, joka on kaikille perustukea saaville pakollinen.
Vaikka ympäristön merkitys tukiperusteena onkin vahvistunut, koko tukijärjestelmän perusta on Patjaksen mukaan sama kuin yhteisen maatalouspolitiikan alussa: turvata eurooppalaisin standardein toimiva ruuantuotanto kaikkialla EU:ssa.
”Luonnonolosuhteista selviäminen sekä sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävän ruuantuotannon turvaaminen ovat koko järjestelmän ykkösprioriteetit erityisesti Suomen näkökulmasta.”
Lue myös:
Maataloustukien ympäristövaikutuksia vähätellään väärin perustein, sanoo asiantuntija: Ympäristövastuu sisältyy valtaosaan maataloustuista
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
