Kahdellatoista lypsykaudella 150 000 kiloa maitoa
Kurikkalainen Timo Kuusisto pokkasi palkintoja lehmistään tiistaina Seinäjoella ja palasi navettatöihin. Juha Harju Kuva: Viestilehtien arkistoKylmäpihatto, hiekkaparret ja runsas kuivitus ovat
avaimet Kuusiston tilan sata- ja sataviisikymmentätonnarisaavutuksiin.
Seinäjoki (MT)
Ayrshirelehmä Nukke on ensimmäinen eteläpohjalainen lehmä, joka on tuottanut 150 000 kiloa maitoa. Kurikkalaisten Soili ja Timo Kuusiston Nukke on poikinut kaksitoista kertaa.
Se on Suomen 46. sataviisikymmentätonnari.
Kuusistojen lehmillä on olosuhteet, jotka tukevat terveyttä ja kestävyyttä.
”Kyllä se on tämä navettaratkaisu. Se on Pohjanmaan ensimmäisiä kylmäpihattoja. Pihatossa on hiekkaparret. Lehmillä on ykkösluokan peti”, Timo Kuusisto sanoo.
”Kylmäpihatto ei ole este korkealle tuotokselle, päinvastoin”, hän painottaa.
Hiekkaa pidetään hyvänä alustana lehmien sorkille. Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit viihtyvät siinä huonosti.
”Hiertymiä ei tuossa navetassa tule”, Kuusisto toteaa.
”On tässä tuuriakin mukana”, isäntä lisää.
Muuta todistaa se, että tilalle on tullut tänä vuonna kaksi satatonnarin kunniakirjaa. Sata tuhatta maitokiloa tuottaneita lehmiä on talossa ollut yhteensä neljä.
”Ne kaikki juontavat samaan sukuun”, Kuusisto kertoo.
Alueen parhaita karjoja ja lehmiä palkittiin Etelä-Pohjanmaan karjakerhon 90-vuotisjuhlissa Seinäjoella tiistaina. Kuusisto sai kipaista palkittavaksi yhtä mittaa.
Sataviisikymmentätonnarin palkintojen ja kukkien lisäksi hän sai palkinnot Nuken tyttären satatonnarisaavutuksesta ja holsteinrodun parhaan keskivalkuaisen lehmästä.
60 000–80 000 kiloon pääsee suhteellisen helposti, Kuusisto kertoo. ”Ensimmäinen 100 000 jännittää. Sen jälkeen voi jatkaa rennosti, kunnes ollaan 149 000:ssa.”
Navetassa on nelisenkymmentä lypsävää ja nuorkarja. Tietty rotu ei ole isännälle tärkeä. ”Kaikenvärisiä lehmiä on. Maidosta maksetaan, ei väristä.”
Karja ruokitaan omalla viljalla, puolitiivisteellä ja hyvällä säilörehulla. ”Kun on apetta edessä tarpeeksi, pakkohan niiden on tuottaa”, Kuusisto naurahtaa.
”Työasiat on hoidettava ajallaan. Ongelmiin on tartuttava heti”, hän kertoo työtavoistaan.
Tilalla hoidetaan vasikat sillä ajatuksella, että niistä tulee itselle lypsäviä lehmiä, hän kuvailee. ”Ne tarvitsevat ruokaa, lämpöä ja rakkautta.”
Kaikille lehmille tehdään umpeenpanohoito. Sitä Kuusisto pitää tärkeänä.
Umpeenpanohoidon tarkoitus on hoitaa olemassa olevia utarehtulehduksia ja ehkäistä uusia. Se on lääkehoito, joka annetaan lehmän lypsykauden lopussa.
Etelä-Pohjanmaan karjakerho on Suomen vanhin toiminnassa oleva karjakerho. Toiminta alkoi vuonna 1923 karjanomistajien edunvalvonnalla.
Sittemmin painopiste on siirtynyt virkistystoimintaan. Kerho antaa karjanomistajille luontevia tilaisuuksia tavata toisiaan.
Lypsykone on merkittävin edistysaskel, joka karjataloudessa on kerhon 90 toimintavuoden aikana otettu, sanoo Etelä-Pohjanmaan karjakerhon puheenjohtaja Mervi Sillanpää.
Puolet alueen karjatiloista kuuluu kerhoon.
HANNA SALONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
