Maan alle hautautunut mies jäi vaille Melan korvauksia: "Mielettömän epäoikeudenmukaiselta tuntuu"

Ilkka Kallioniemi haluaa tuoda asian esiin, koska viljelijäväestössä on paljon tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. ”Tämä on varoituksen sana." Kuva: Sanne Katainen

Honkajokelainen Ilkka Kallioniemi on onnekas ja turhautunut mies.

Onnekas siksi, että selvisi hengissä, vaikka hänen päällensä vyöryi tonneittain maata. Turhautunut siksi, ettei häntä uskota.

Itsenäisyyspäivänä 2018 Kallioniemi oli tekemässä pihallaan maansiirtotöitä. Vesiputket oli juuri saatu esiin ja Kallioniemi laskeutunut lapion kanssa kolmen metrin syvyiseen monttuun.

Hän muistaa kuulleensa vain humahduksen, kun kuopan reuna murtui.

Vuoden lopun piti olla rauhoittumisen aikaa.

Kallioniemi oli samana vuonna siirtynyt sivuun viljelijän työstä. Poika ja miniä ottivat kotitilalla ohjat.

Hiihtokautta varten hän oli treenannut kuntosalilla. Lapiohommatkin sujuivat. 62-vuotias mies katsoi olevansa ikäisekseen varsin toimintakykyinen.

Kallioniemi muistaa sadan kilometrin matkan onnettomuuspaikalta sairaalaan Poriin. Hän ehti luulla kuolevansa ja näki kirkon ikkunan, joka osoittautui ambulanssin katoksi.

Henki kuitenkin kulki. Kaivinkoneen kuljettaja Miro Kantonen ja vapaapalokunta olivat kaivaneet miehen pois sora- ja maamassan alta.

Maan paino oli kuitenkin murtanut nilkan ja oikeanpuoleisen lonkan. Lisäksi olkapäässä oli 13 millin repeämä. Seuraavana päivänä Kallioniemi leikattiin Satakunnan keskussairaalassa. Hän toipui vuodeosastolla kuukauden päivät.

Maaliskuussa Kallioniemi palasi leipätyöhönsä asiakkuusjohtajaksi Länsi-Suomen Finanssikeskuksen Danske Bankiin.

Murtumat paranivat, mutta olkapää kiukutteli. Hän kävi kymmeniä kertoja fysioterapiassa. Kuntoutuksessa Kallioniemi yritti uida selkää, mutta kipu oli sietämätön. Puolen vuoden aikana olkapää hiljalleen parani oireettomaksi.

Kallioniemi haki olkapään hoidoista korvauksia Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan tapaturmavakuutuksesta.

Mela ilmoitti, ettei se korvaa hoitoja. Eläkelaitos vetosi Kallioniemen olkapään aiempiin vaivoihin. Olkapää olikin ollut ärtynyt ennen onnettomuutta ja Kallioniemi oli saanut sen hoitoon kortisonia.

Mehiläisen ortopedian erikoislääkäri kuvailee raportissaan Melan päätöstä erikoiseksi. Kallioniemen olkapäästä oli otettu syyskuussa magneettikuvat, joissa näkyi muutoksia, muttei repeämää.

Ortopedi pyysi raportissaan Melaa käsittelemään asian uudelleen. Toistaiseksi tilanne ei ole muuttunut.

”Mielettömän epäoikeudenmukaiselta tuntuu”, Kallioniemi sanoo. ”Melan osastopäällikkö vertasi minua vanhaan autoon. Vanhalla autolla pääsee paikasta toiseen, mutta siihen tulee vikoja, jotka selviävät vasta korjaamolla.”

Autovertaus tuntuu hänestä ontuvalta. ”En ole kuullut, että autovakuutusta evättäisiin, koska auto on iäkäs.”

Lisäksi Mela haluaa Kallioniemen mukaan tietää, missä asennossa käsi on ollut maan alla.

”Tämä on melkoista saivartelua.”

Melan tapaturmayksikön päällikkö Risto Syvälä ei voi kommentoida yksittäisen asiakkaan tapausta.

Yleisellä tasolla hän kertoo olkapäähän liittyvien vammojen olevan tapauksia, joissa asiakkaan näkemys ja tapaturmavakuutusjärjestelmän korvauskäytäntö joutuvat helposti törmäyskurssille. ”Ymmärrän asiakkaan reaktion.”

Tapaukset arvioidaan yksilöllisesti. ”Yleinen tilanne on, että tapahtuma itsessään ei ole niin suurienerginen, että se olisi vaikuttanut merkittävästi repeämään.”

Suurempana tekijänä on Syvälän mukaan ikääntyvillä ihmisillä yleinen kuluma ja rappeuma. ”Täytän 58 vuotta. Todennäköisesti minullakin kulumaa on, vaikka en sitä huomaa.”

Fysioterapioiden, magneettikuvien ja lääkärin kuluiksi tuli 4 500 euroa. Summa ei kaada Kallioniemen kukkaroa. Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta sai kuitenkin pitämään asiasta meteliä.

Tapaus jätti kiitollisuuden monien palveluiden toimivuudesta. VPK auttoi kaivamaan Kallioniemen maan alta pintaan ja sairaaloissa hän sai hyvää hoitoa.

”Kun maa vyöryi päälle, yhteiskunnan turvaverkko otti vastaan.”